Tapahtui pimeässä, peiton alla, tiukasti lusikassa juuri ennen nukahtamista.
- Milloin viimeksi laukesit? Herra kuiskaa niskaani ja värähdän hiukan. Olen juuri aiemmin tarkistanut asian kalenterista ja vastaan miettimättä: 1.10.
- Siitähän tulee kolme viikkoa jo. Niin tulee...
- Olisiko ensi viikonloppuna taas aika laueta? En vastaa mitään, asia ei ole minun ole päätettävissäni.
- Mutta eihän nartun tarvitsekaan laueta aina. Ei tarvitsekaan... Enkä haluakaan, haluan pysyä kiimassa, odottaen orgasmia, palvellen auliisti ja aina valmiina. Kyöhnään peppuani herraa vasten silmät kiinni, koko ajan kiihottuen puheesta ja matalasta äänestä korvani juuressa.
- Sähän tiedät, kuinka paljon tykkään susta kiimasena, puutteessa olevana. Tiedän, todella hyvin tiedän...
- Oikein hyvä narttu voisi saada luvan pyytää olla ilman. Itse pyytäisin, osaisinko, pystyisinkö... Ajatus kiihottaa suunnattomasti, haluan pystyä pyytämään ja olla ilman, se tuntuu oikealta.
- Ja todella hyvä narttu saattaisi jopa saada mitä pyytää. Mmh... Vikisen, tärisen, huohotan vasten herraa, putoan lujaa omiin maailmoihin, vastailen harvakseltaan, pystyn vain voihkimaan ja myöntymään kaikkeen.
- Sä olet sellainen pikkuhuora, joka palvelee mielellään. Niin... Käännyn
suutelemaan herran kaulaa, hamuan puoliksi tajuissani käsilläni
parempaa otetta vahvoista käsivarsista, koskettelen kaikkialle.
- Kyrvänimijä, pikkuhuora, narttu. Joo, niin olen... En saa sanottua enää mitään, rumat sanat lämpimästi korvaan kuiskattuna pudottavat minut ajasta ikuisuuteen.
- Voisitkin itse pyytää, ettet saa laueta. Vaikka koko loppuvuotena? Tietenkin, tottakai, en halua, ei minun tarvitse laueta. Ajatukseni sumenee enkä saa voihkinnaltani suustani sanaa ulos.
- Mutta vain jos itse haluat. Haluan, haluan, ehdottomasti haluan!
- Se tekisi minut iloiseksi. Haluan pyytää. Haluan yrittää. Mitä vain sinun takiasi.
- Mutta vain jos itse haluat. Vien sinut aivan lähelle ja kiellän tulemisen. Voi luoja, kyllä, kyllä, kyllä! Pyörin kiinni herrassa, käteni ovat kaikkialla, huohotan, voihkin, haluan.
- Nyt rauhoitu. Nukkumaanmenoaika. Voih, yritän kovasti rauhoittua. Herra silittää päätäni ja hitaasti kiihkeä liikkeeni loppuu, hengittelen rauhallisemmin, palailen itsekseni.
- Muistatko nyt kaiken?
- Muistan, melko varmasti. Tiedätkö, oon aivan märkä?
- Tiedän.
Nukahdan hymy kasvoillani herran kainalossa.
lauantai 25. lokakuuta 2014
keskiviikko 22. lokakuuta 2014
Takaisin kuplassa
Menneinä viikkoina alistuminen on ollut työlästä, vaikeaa, suorastaan onnetonta. Asia on harmittanut enemmän minua kuin herraa, olen ollut turhautunut, tuskastunut, suorastaan onneton. Paljon olemme tästä keskustelleet, kokeilleet erilaisia lähestymistapoja, piiskaa ja ei piiskaa, kovia otteita ja hellempiä kainalohetkiä. Minkään erityisemmin auttamatta. Samaan aikaan elämässä tapahtui kaikenlaista sulateltavaa ja soviteltavaa, uusia aikataulutuksia ja uuden rytmin oppimista. Jälkiviisaana voi sanoa, että elämä ajoi alistumisen yli ja ohi, en vain ymmärtänyt silloin.
Nyt on suurimmat myrskyt taputeltu kasaan, tasaisempi minä on lähellä ja alistuminen tulee päivä päivältä luontevammaksi. Joku voisi kysyä, miksi se on niin tärkeää? Miksi alistua, jos kaikki siihen viittaava tuntuu pahalta? Minulle vastaus on helppo ja yksinkertainen. Alistuessani oloni on turvallisempi, mieleni tyynempi ja olen aikaansaavampi, tuottavampi. Olen zen.
Ja oikeasti olen ihan koukussa ääritunteisiin, siihen kun maailma ympäriltä kadottaa ääriviivansa. Siihen kun kipu on enemmän nautintoa kuin kipua. Siihen etten erota mihin lopun ja mistä herra alkaa. Hellyyden tunteisiin herraa kohtaan, kun hän satuttamisen jälkeen vetää kainaloonsa ja silittää. Parhaimmillaan alistuminen on päihdyttävää, voimaannuttavaa ja ah, niin ihanaa.
Temppu ja miten se tehtiin?
Tarina alkaa jälleen suihkusta. Mitään varoittamatta, kesken peseytymisen, herra ottaa napakasti kurkustani kiinni, painaa vasten seinää, katsoo syvälle silmiini ja käskee runkkaamaan. En ole tehnyt niin aikoihin, mutta aivan automaattisesti vien käteni jalkoväliin ja hyväilen itseäni. Jokin äänenpainossa ja varsinkin tuimassa katseessa saa minut tottelemaan. Suihkun hana jää kivuliaasti selkäni alle, mutten enää välitä. Hengitys kulkee vaivalloisesti herrani otteessa, mutta minä nautin. Pikkuhiljaa, hyvin varovasti putoan omaan tilaani. Sitten hän tukistaa lujasti ja painaa minut polvilleni suihkun valuessa pitkin selkääni. Saan kalun suuhuni, teen parhaani keskittyen hartaasti silmät kiinni. Yhtä äkkiä herra lopettaa, jään odottamaan jotain lisää, kaivaten enemmän. Sitä vastoin, hän painaakin jalallaan pääni lattiaan ja pitää sen siellä. Tilanne yllättää minut ja ennenkuin pääni osuu kaakeleihin, itken onnesta. Tähdet olivat kohdallaan, minä alistuin, herra näytti valtansa ja minulle paikkani. Ilman voimankäyttöä, ilman sanoja, vain yhdellä eleellä tiesin jälleen tarkoitukseni.
Siirrymme olohuoneeseen, mieli hiukan pehmenneenä ilman vastarintaa, jään alasti seisomaan keskelle lattiaa. Suureksi ilokseni valun aivan märkänä pitkin reisiä, ihana asia mikä on ollut hetken kadoksissa. Saan piiskaa, mailaa, pienen rangaistuksen unohtamisesta ja kestän kaiken kivun hyvin ja kohtalaisen helposti. Vielä on matkaa täysillä kivusta nauttimiseen, mutta olen jälleen oikealla tiellä. Olen sanoin kuvaamattoman onnellinen. Kontatessani lopulta herran jalkojen väliin, hymyilen typertyneesti. Tunnen oloni seksikkäämmäksi kuin aikoihin, kiihotun lisää omasta kiihottuneisuudestani, pelkään valuttavani lattialle lammikon. Hyväilen herraani, heilutan peppuani, keimailen näkymättömälle yleisölle. Ajatukset ihanasti sekaisin, imen kalua kiitollisena, halukkaana palvelemaan.
Olen perillä.
Nyt on suurimmat myrskyt taputeltu kasaan, tasaisempi minä on lähellä ja alistuminen tulee päivä päivältä luontevammaksi. Joku voisi kysyä, miksi se on niin tärkeää? Miksi alistua, jos kaikki siihen viittaava tuntuu pahalta? Minulle vastaus on helppo ja yksinkertainen. Alistuessani oloni on turvallisempi, mieleni tyynempi ja olen aikaansaavampi, tuottavampi. Olen zen.
Ja oikeasti olen ihan koukussa ääritunteisiin, siihen kun maailma ympäriltä kadottaa ääriviivansa. Siihen kun kipu on enemmän nautintoa kuin kipua. Siihen etten erota mihin lopun ja mistä herra alkaa. Hellyyden tunteisiin herraa kohtaan, kun hän satuttamisen jälkeen vetää kainaloonsa ja silittää. Parhaimmillaan alistuminen on päihdyttävää, voimaannuttavaa ja ah, niin ihanaa.
Temppu ja miten se tehtiin?
Tarina alkaa jälleen suihkusta. Mitään varoittamatta, kesken peseytymisen, herra ottaa napakasti kurkustani kiinni, painaa vasten seinää, katsoo syvälle silmiini ja käskee runkkaamaan. En ole tehnyt niin aikoihin, mutta aivan automaattisesti vien käteni jalkoväliin ja hyväilen itseäni. Jokin äänenpainossa ja varsinkin tuimassa katseessa saa minut tottelemaan. Suihkun hana jää kivuliaasti selkäni alle, mutten enää välitä. Hengitys kulkee vaivalloisesti herrani otteessa, mutta minä nautin. Pikkuhiljaa, hyvin varovasti putoan omaan tilaani. Sitten hän tukistaa lujasti ja painaa minut polvilleni suihkun valuessa pitkin selkääni. Saan kalun suuhuni, teen parhaani keskittyen hartaasti silmät kiinni. Yhtä äkkiä herra lopettaa, jään odottamaan jotain lisää, kaivaten enemmän. Sitä vastoin, hän painaakin jalallaan pääni lattiaan ja pitää sen siellä. Tilanne yllättää minut ja ennenkuin pääni osuu kaakeleihin, itken onnesta. Tähdet olivat kohdallaan, minä alistuin, herra näytti valtansa ja minulle paikkani. Ilman voimankäyttöä, ilman sanoja, vain yhdellä eleellä tiesin jälleen tarkoitukseni.
Siirrymme olohuoneeseen, mieli hiukan pehmenneenä ilman vastarintaa, jään alasti seisomaan keskelle lattiaa. Suureksi ilokseni valun aivan märkänä pitkin reisiä, ihana asia mikä on ollut hetken kadoksissa. Saan piiskaa, mailaa, pienen rangaistuksen unohtamisesta ja kestän kaiken kivun hyvin ja kohtalaisen helposti. Vielä on matkaa täysillä kivusta nauttimiseen, mutta olen jälleen oikealla tiellä. Olen sanoin kuvaamattoman onnellinen. Kontatessani lopulta herran jalkojen väliin, hymyilen typertyneesti. Tunnen oloni seksikkäämmäksi kuin aikoihin, kiihotun lisää omasta kiihottuneisuudestani, pelkään valuttavani lattialle lammikon. Hyväilen herraani, heilutan peppuani, keimailen näkymättömälle yleisölle. Ajatukset ihanasti sekaisin, imen kalua kiitollisena, halukkaana palvelemaan.
Olen perillä.
lauantai 11. lokakuuta 2014
Välinepervoilijat
Koska kaappeihin kurkistelu on kivaa ja uteliaisuus on suuri hyve, paljastamme mekin lelukaappien sisällön muiden bloggareiden tavoin. Lähes poikkeuksetta leikimme herran taloudessa ja sieltä ovat välineet vieneetkin aimo osan säilytystiloista. Yksinasuvan ei tarvitse leluja juurikaan katseilta piilotella, ovi kiinni vaatehuoneesta ja -kaapista ja tavarat ovat näkymättömissä.
Otsikon mukaisesti olemme välinepervoilijoita, ja suhteemme aikana onkin kerääntynyt jos jonkin näköistä lyöntiasetta. Kaikilla on tarkoituksensa ja kaikkia käytetään, mieltymykset vaihtelevat aika ajoin, mutta kaikki saavat olla esillä. Toisilla voi pelotella, joitakin saan palkkioksi. Eri tuntumat ja erilaiset jäljet ovat iso syy, miksi meiltä löytyy monenlaista piiskaa. Esimerkiksi, sydämellä varustettu nahkaläpyskä on arjen kannustin, joka seilaa paikasta paikkaan tarpeen mukaan ohjaten nartun toimia tehokkaammiksi. Suurin osa on yhdessä valittuja, muutamat ovat olleet minulle hyvinkin mieluisia yllätyksiä.
Vaatehuoneen seinällä oli edellisen asukkaan jäljiltä olemassa aivan kuin piiskoja varten tehty teline. Siellä ne kauniisti roikkuvat, helposti lähestyttävinä. Koukusta nopsasti ottaa mukaansa juuri oikean piiskan. Vaatehuoneessa on lisäksi yksi hylly kepeille ja mailoille, joita ei saa roikkumaan.
Oikeassa reunassa roikkuva orjantappurahässäkkä onkin aika ilkeän tuntuinen kapistus, sitä en saa kuin harvakseltaan ja silloinkin täytyy olla syvällä muissa maailmoissa nauttiakseen sen voimasta.
Viereisessä kuvassa kaikki näkyvillä. Puinen maila on herran suosikki, minun vähän vähemmän. Sillä saa tehokkaasti pepun punertamaan ja istumisen seuraaviksi päiviksi kivuliaaksi. Itse pidän kaikista ohuista kepeistä, musta rangaistuspiiska on ikuinen suosikki. Alunperin sillä vain rangaistiin, nykyään toisinaan sitä pyydän. Vie tajun ja jalat alta, ihanaa. Jälkikin on sen mukaista, kauniit viirut jättävää. Vielä olisi etsinnässä jonkinlaisia kumiläpysköitä, sopivia ei vain ole vielä löytynyt.
Alakuvassa erilaisissa koreissa sekalainen lajitelma köyttä, pantoja, kahleita, pyykkipoikia, tappeja, anaalihelmiä, dildoja, vähän kaikkea. Järjestelmällinen puoleni iloitsi suunnattomasti korisäilytyksestä, vietin aika tovin sekatavarakaupan muoviosastolla vertaillen korien kokoa, ulkonäköä ja säilytyskykyä. Jokaiselle pervotavaralle oma laatikkonsa, mahtavaa!
Olohuoneessa on kaiken tämän lisäksi kaksi pientä koukkua seinässä ja kaksi koukkua katossa. Kaikissa koukuissa olen kerran jos toisenkin roikkunut. Yhteisissä illanistujaisissakaan ei kukaan vieras ole joko huomannut koukkuja tai ovat sitten olleet tarpeeksi hienotunteisia jättääkseen kysymättä niiden tarkoitusta. Tältäkään osin ei siis ole aiheutunut tilannetta, jossa tarvitsisi itseään selitellä.
Kirjahyllyssä levännyt Milo Manara ei ole sen kummempaa vitsinheittoa kirvoittanut, moni on sitäkin uteliaana selaillut. Omasta kirjahyllystäni erotiikkaa en piilottele, hyviä kirjoja annan halukkaille luettavaksi, kunhan ensin olen ne itse hiirenkorville lukenut.
Täytynee tässä vaiheessa tunnustaa, että elämässä ennen herraa, reilu kaksi vuotta sitten, en omistanut edes dildoa. Olin täysin leluneitsyt. Tiesin kaikenlaista olevan tarjolla, mutta ei minulla ollut minkäänlaista mielenkiintoa seksileluihin. Ihmetellen istuin erotiikka-kutsuilla ja hiukan kummastelin toisten halua ostella moisia vempeleitä. Minua ei vain kiinnostanut.
Sittemmin olen kiinnostunut, ottanut uskaliaita, jopa rohkeita askeleita aikuisten lelumaailmaan ja tutkaillut ihan tosissani, mitä kaikkea voisikaan kokeilla. Ja voi pojat, että olenkin kokeillutkin monenlaista, varsin hyvällä menestyksellä vielä. Ja aion kokeilla ja tutkiskella jatkossakin.
Elämä on liian lyhyt huonoon seksiin.
maanantai 6. lokakuuta 2014
Hajatelmia
Yllättäviä hetkiä elämässä tulee aina eteen. Hetkiä, jotka hämmästyttävät itseni. Yksi tälläisistä tapahtui jokin aika sitten kotoisasti uimahallissa. Uimahallin pesutilat ovat pyhiä paikkoja, tasa-arvon tyyssijoita, joissa kukaan ei ole toista parempi. Vanhempien rouvien hatarat askeleet, teinien ujous pyyhkeeseen verhottuna, aikuisen naisen määrätietoinen askel, kaikki sopii samaan tilaan.
Suihkussa seisoessani tavalliseen tapaan silmäilin ohikiitävästi kanssakylpijöitä ja ensimmäistä kertaa koskaan julkisessa paikassa päässäni heräsi levoton kinkymaailma.
Kaikkialla näkyi neitseellisiä peppuja, vaaleita kannikoita vain odottamassa viiruja, jälkiä, ruhjeita. Tuota peppua kyllä kelpaisi läpsiä paljain käsin ja tuota viirut vain kaunistaisivat. Oih, mitkä pakarat! Ja miten kauniit rinnat! Rinnat kaipasivat köysiä ympärilleen, pystyin näkemään kuinka kauniisti mikäkin pari tissejä asettuisi sidontoihin. Kuinka kädet nousisivat ilmaan tarjoten niitä paremmin esille. Ah, noita olisi kiva vähän piiskata, hellästi sivellä. Pienen hetken verkkokalvoilleni piirtyi erittäin kaunis kuvaelma alastomista naisista ja kaikesta kivasta, mitä heidän kanssaan voisi pesutiloissa tehdä.
Toinnuttuani kuumottavista kuvista, harmikseni jouduin toteamaan kaiken jatkuvan ihan ennallaan, ilman yhtäkään kivuliasta inahdusta tai armon anelua.
Ehkä jonakin kauniina päivänä vielä... Halukkaat saa ilmottautua heti!
Uimahalli herätti muitakin ajatuksia. Vaikka kannankin ylpeydellä omat jälkeni, ne ovat kauniita muistoja upeista hetkistä, on kaiken esittelylläkin rajansa. Viivoille piiskattuna en näytä ulkopuolisille kehoani, ei ole tarkoitukseni järkyttää ketään eikä horjuttaa tavallisuuden leimaa. Mustelmat pepussa aina voi selittää urheiluvammoina; lääkärit, hierojat ja fysioterapeutit ovat varmasti kaikenlaista jo nähneetkin. Herra mielellään merkkaa minut ennen tälläisiä tilaisuuksia, mutta sen verran häveliäästi kuitenkin, että vain hiukan punastellen selviän tilanteista.
Häpeän puna poskilla kuumottaen muistan paikkani, aina, kaikkialla.
Suihkussa seisoessani tavalliseen tapaan silmäilin ohikiitävästi kanssakylpijöitä ja ensimmäistä kertaa koskaan julkisessa paikassa päässäni heräsi levoton kinkymaailma.
Kaikkialla näkyi neitseellisiä peppuja, vaaleita kannikoita vain odottamassa viiruja, jälkiä, ruhjeita. Tuota peppua kyllä kelpaisi läpsiä paljain käsin ja tuota viirut vain kaunistaisivat. Oih, mitkä pakarat! Ja miten kauniit rinnat! Rinnat kaipasivat köysiä ympärilleen, pystyin näkemään kuinka kauniisti mikäkin pari tissejä asettuisi sidontoihin. Kuinka kädet nousisivat ilmaan tarjoten niitä paremmin esille. Ah, noita olisi kiva vähän piiskata, hellästi sivellä. Pienen hetken verkkokalvoilleni piirtyi erittäin kaunis kuvaelma alastomista naisista ja kaikesta kivasta, mitä heidän kanssaan voisi pesutiloissa tehdä.
Toinnuttuani kuumottavista kuvista, harmikseni jouduin toteamaan kaiken jatkuvan ihan ennallaan, ilman yhtäkään kivuliasta inahdusta tai armon anelua.
Ehkä jonakin kauniina päivänä vielä... Halukkaat saa ilmottautua heti!
 |
| Voi neitoparkoja... |
Häpeän puna poskilla kuumottaen muistan paikkani, aina, kaikkialla.
perjantai 19. syyskuuta 2014
Tunnekuohuja, pettymyksiä ja suurta iloa
Olen ollut alistumatta. Syystä tai toisesta, asia on jäänyt taka-alalle parisuhteessa hetkeksi kokonaan. Kunnes koitti kesän viimeinen mökkiviikonloppu, seksiloma kahden kesken luonnon helmassa saunoen, piiskaten, palvellen. Odotukset olivat kummallakin korkealla, minä halukkaana alistumaan ja herra alistamaan.
Ensimmäisenä iltana, koiran ulkoilutuskävelyllä herra piiskailee kevyesti jalkojani talutushihnalla kuin lämmitelläkseen tulevaa varten. Tunnustellen ja kuulostellen kuinka reagoisin. Etureisille, taakse pepulle ja pohkeisiin kannustaen koko ajan kävelemään. Yritän väistellä ja hidastella, varon jokaista lyöntiä. Jos hidastan, saan kovemman iskun. Suureksi harmikseni, pitkän tauon jälkeen kipu on vain kipua. Tuskallista, kivuliasta, ahdistavaa. Haluan nauttia, tiedän pystäväni ja en kuitenkaan pysty. Siinä kävellessä turhaudun itseeni jo niin kovin, että itken ensimmäisen kerran. Mökkitiellä, auringon paisteessa, koivikon kohinassa kokoan hämmentynyttä itseäni.
Myöhemmin huomaan reidessä selvän jäljen hihnasta, kauniin punaisen viivan ja riemuiten kerron tästä herralle. Hänkin innostuu ja vie minut makuuhuoneen puolelle harjoittelemaan lisää. Saan osani mailasta, hiukan piiskasta eikä nautinnosta tietoakaan. Mieli ei pääse mukaan mihinkään kivaan, vaikka kuinka yritän. Irvistän jokaisesta osumasta liian tietoisena kaikesta. Aivan äärettömän ärsyttävää minulle, koska tälläiset käsittelyt ovat olleet kauan suurinta herkkua, kuorrutusta kakun päällä. Vasta kurkkuun naiminen pudottaa, pehmentää mielen, antaudun vihdoin. Ihana pumpuli turruttaa pään ja vain olen. Herra laukeaa kasvoilleni, nautin jokaisesta pisarasta, suu auki hamuan lisää ja saan lisää. Spermaa on kaikkialla kasvoillani, hiuksissa ja rinnan päällä. Hymyilen autuaasti ja jään raukeana makaamaan paikoilleni. Tästä on hyvä jatkaa.
Yöllä herään tulikuuman herran vierestä, joka tarvitsee buranaa ja vettä. Sairastuminen yllätti ja siitä alkaa minun palvelusvuoroni. Kuvioon ei liity alistumista, ei valtaa, ainoastaan halu auttaa toista paranemaan. Ja suuren suuri pettymys siitä, kuinka ihana viikonloppu muualla kääntyikin ihan toisenlaiseksi. Lähtöpäivänä herra on onneksi hiukan paremmassa kunnossa, mutta saan suorittaa siivoukset yksin ja mielessäni kiukuttelen koko ajan. Itsekkäästi, lapsellisesti, liian suurten odotusten romuttuessa puren hammasta ja näytän suloista naamaa. Lopulta kuppini menee nurin tiskatessa ja nurisen ääneen surkeuttani, elämän epäreiluutta, kaikkea kurjuutta. Herra on takanani nopeammin kuin huomaankaan, painaa pääni tiskialtaaseen ja piiskaa minut. Koska en ehtinyt kerätä jännitystä kivusta, jokainen napakka lyönti hyväilee minua, vastarinta valuu ulos minusta. Pehmenen herrani käsissä ja jatkan askareeni tyytyväisenä loppuun.
Kotona saan pidemmän käsittelyn, pikkuhiljaa keho alkaa muistamaan kivun ja nautinnon välisen yhteyden. Saan kalun suuhuni ja piiskan osumia pepulle yhtä aikaa. Minua kehutaan ja nautin. Lyönnit sinkauttavat salamoita kaikkialle vartalooni ja kihisen. Herra panee itselleen orgasmin ja sen jälkimainingeissa, maatessamme sängyllä, kyyneleet valuvat silmistäni, jokainen lihas kouristelee, pääni tyhjenee ajatuksista ja luulen saavani kokovartalo-orgasmin, jos sellainen on fyysisesti edes mahdollista saada. Tämä tunne kompensoi kaiken epäreiluuden maailmassa. Ja tätä haluan lisää.
Ensimmäisenä iltana, koiran ulkoilutuskävelyllä herra piiskailee kevyesti jalkojani talutushihnalla kuin lämmitelläkseen tulevaa varten. Tunnustellen ja kuulostellen kuinka reagoisin. Etureisille, taakse pepulle ja pohkeisiin kannustaen koko ajan kävelemään. Yritän väistellä ja hidastella, varon jokaista lyöntiä. Jos hidastan, saan kovemman iskun. Suureksi harmikseni, pitkän tauon jälkeen kipu on vain kipua. Tuskallista, kivuliasta, ahdistavaa. Haluan nauttia, tiedän pystäväni ja en kuitenkaan pysty. Siinä kävellessä turhaudun itseeni jo niin kovin, että itken ensimmäisen kerran. Mökkitiellä, auringon paisteessa, koivikon kohinassa kokoan hämmentynyttä itseäni.
Myöhemmin huomaan reidessä selvän jäljen hihnasta, kauniin punaisen viivan ja riemuiten kerron tästä herralle. Hänkin innostuu ja vie minut makuuhuoneen puolelle harjoittelemaan lisää. Saan osani mailasta, hiukan piiskasta eikä nautinnosta tietoakaan. Mieli ei pääse mukaan mihinkään kivaan, vaikka kuinka yritän. Irvistän jokaisesta osumasta liian tietoisena kaikesta. Aivan äärettömän ärsyttävää minulle, koska tälläiset käsittelyt ovat olleet kauan suurinta herkkua, kuorrutusta kakun päällä. Vasta kurkkuun naiminen pudottaa, pehmentää mielen, antaudun vihdoin. Ihana pumpuli turruttaa pään ja vain olen. Herra laukeaa kasvoilleni, nautin jokaisesta pisarasta, suu auki hamuan lisää ja saan lisää. Spermaa on kaikkialla kasvoillani, hiuksissa ja rinnan päällä. Hymyilen autuaasti ja jään raukeana makaamaan paikoilleni. Tästä on hyvä jatkaa.
Yöllä herään tulikuuman herran vierestä, joka tarvitsee buranaa ja vettä. Sairastuminen yllätti ja siitä alkaa minun palvelusvuoroni. Kuvioon ei liity alistumista, ei valtaa, ainoastaan halu auttaa toista paranemaan. Ja suuren suuri pettymys siitä, kuinka ihana viikonloppu muualla kääntyikin ihan toisenlaiseksi. Lähtöpäivänä herra on onneksi hiukan paremmassa kunnossa, mutta saan suorittaa siivoukset yksin ja mielessäni kiukuttelen koko ajan. Itsekkäästi, lapsellisesti, liian suurten odotusten romuttuessa puren hammasta ja näytän suloista naamaa. Lopulta kuppini menee nurin tiskatessa ja nurisen ääneen surkeuttani, elämän epäreiluutta, kaikkea kurjuutta. Herra on takanani nopeammin kuin huomaankaan, painaa pääni tiskialtaaseen ja piiskaa minut. Koska en ehtinyt kerätä jännitystä kivusta, jokainen napakka lyönti hyväilee minua, vastarinta valuu ulos minusta. Pehmenen herrani käsissä ja jatkan askareeni tyytyväisenä loppuun.
Kotona saan pidemmän käsittelyn, pikkuhiljaa keho alkaa muistamaan kivun ja nautinnon välisen yhteyden. Saan kalun suuhuni ja piiskan osumia pepulle yhtä aikaa. Minua kehutaan ja nautin. Lyönnit sinkauttavat salamoita kaikkialle vartalooni ja kihisen. Herra panee itselleen orgasmin ja sen jälkimainingeissa, maatessamme sängyllä, kyyneleet valuvat silmistäni, jokainen lihas kouristelee, pääni tyhjenee ajatuksista ja luulen saavani kokovartalo-orgasmin, jos sellainen on fyysisesti edes mahdollista saada. Tämä tunne kompensoi kaiken epäreiluuden maailmassa. Ja tätä haluan lisää.
lauantai 30. elokuuta 2014
Kahvilla
Mahtava kesäloma on jo kaukana takana, paluu arkeen on ollut hidasta ja rentoa. Olemme herran kanssa viettäneet paljon yhteistä aikaa nautiskellen ennenkaikkea toisistamme, lämpimistä kesäsäistä, erilaisista tapahtumista ja uusista tuulista suhteemme sisällä.
Mutta palataan vielä aikaan ennen lomaa.
Rakastan hitaita aamuja, joista saa harvakseltaan nauttia. Miten ihanaa on herätä ennen muita vain nukahtaakseen uudelleen. Nähdä päivänvalo verhojen lomasta ja olla välittämättä muiden arjesta. Nukkua epäsovinnaisen myöhään ja painautua herran selkää vasten, suukottaa niskaa ja vähän halata. Odottaa hiljaista murahdusta ja voimakasta kättä, joka painaa jalkojensa väliin peiton alle pitämään kalua suussani, käpertyneenä hiljaa paikoilleni. Miten upealle kasvava kalu tuntuukaan suussani, vaikeuttaen välillä hengittämistä. En saa imeä enkä hyväillä, odotan vain milloin herrani haluaa minua käyttää. Heräilemme hitaasti yhdessä.
Aamukahviaika on meille useasti aivan erityistä aikaa, varsinkin kiireettöminä aamuina. Palvelen herraani vaihtelevin tavoin, ajan kuluessa rutiinit ovat hioutuneet yhteisiksi haluiksi. Keittiössä, kaikessa rauhassa kaadan mustan kahvin kuppiin, lisään hiukan sokeria ja vien sen hänelle. Polvistun hänen jalkojensa väliin, katsomme toisiamme silmiin ja tarjoan kupin kämmeneltäni otettavaksi. Hän ei pidä kiirettä, syvä katse kietoo meidät yhteen, kuppi polttaa punaista ympyrää kämmenelleni ja kuuliaisesti odotan. Mikään tunne ei ole liikaa hänen läheisyydessään, kestän kaiken, haluan kaiken. Koska silmittömästi luotan. Kun hän sitten ottaa kupin itselleen, painan katseeni lattiaan huohottaen. Selvisin jälleen, endorfiinit syöksähtää liikkeelle kipukokemuksen jälkeisesti. Saan kutsun tulla sohvalle hänen viereensä. Makaan sohvalla pää herran sylissä, saan kalun suuhuni ja kuuman kahvikupin niskaani. Ei valuvia nesteitä, ei palovammoja, olen vain kupille alusta. Palveleva alusta. Imen käskettäessä, tyydytän parhaani mukaan. Polttavan kuuma kuppi saattelee oman tahtoni matkalle syvyyteen, pikku hiljaa lakkaan olemasta. Uppoudun oman kuplani sisälle.
Parhaimmillaan kuumuus kirvoittaa kyyneleet silmistäni. Nautin kivusta, kunhan voitan pelkoni. Aluksi aina, pelon tunteet ottavat vallan, mitä kestän tällä kertaa, kuinka paljon minua sattuukaan? Pelkonsa voittaminen turvallisissa olosuhteissa on aina mahtavaa, voimaannuttavaa. Joskus en saa kivusta yliotetta, henkistä niskalenkkiä ja silloin kipu on vain kipua, ei mitään muuta. Hurmokselle ei ole aina sijaa.
Rangaistuksena kahvikuppi on mainio. Jotain sääntöä rikottuani, herra käski minut makaamaan alasti lattialle ja antoi minun odottaa. Rangaistuksen odottaminenkin voi olla tuskaliaan pelottavaa, kun ei voi tietää mitä tulevan pitää. Alan olla hyvissä tiloissa, kun vihdoin saan kupin yläselälleni. Saan ohjeistukseksi pysyä paikoillani, kun piiska heilahtaa. Päälle vielä varoitukset kuumasta juomasta, joka voi läikähtää päälleni. Ajatus sumenee ja tuijotan jonnekin tyhjyyteen. Järki sanoo, ettei todellista vaaraa ole mutta silti pelkään järjettömästi. Kyynel valuu silmäkulmastani lattialle, näen herran kulkevan ympärilläni, mutten enää ymmärrä. Ja tässä kohtaa muistini pettää minut.
En usko saaneeni iskuakaan, aikaa tuskin kului montaakaan minuuttia ja silti kaikki tuntui loputtoman pitkältä piinaukselta. Kasailen itseni herran sylissä, varovasti vien käteni hävylleni ja punastellen huomaan olevani märempi kuin koskaan.
Mutta palataan vielä aikaan ennen lomaa.
Rakastan hitaita aamuja, joista saa harvakseltaan nauttia. Miten ihanaa on herätä ennen muita vain nukahtaakseen uudelleen. Nähdä päivänvalo verhojen lomasta ja olla välittämättä muiden arjesta. Nukkua epäsovinnaisen myöhään ja painautua herran selkää vasten, suukottaa niskaa ja vähän halata. Odottaa hiljaista murahdusta ja voimakasta kättä, joka painaa jalkojensa väliin peiton alle pitämään kalua suussani, käpertyneenä hiljaa paikoilleni. Miten upealle kasvava kalu tuntuukaan suussani, vaikeuttaen välillä hengittämistä. En saa imeä enkä hyväillä, odotan vain milloin herrani haluaa minua käyttää. Heräilemme hitaasti yhdessä.
Aamukahviaika on meille useasti aivan erityistä aikaa, varsinkin kiireettöminä aamuina. Palvelen herraani vaihtelevin tavoin, ajan kuluessa rutiinit ovat hioutuneet yhteisiksi haluiksi. Keittiössä, kaikessa rauhassa kaadan mustan kahvin kuppiin, lisään hiukan sokeria ja vien sen hänelle. Polvistun hänen jalkojensa väliin, katsomme toisiamme silmiin ja tarjoan kupin kämmeneltäni otettavaksi. Hän ei pidä kiirettä, syvä katse kietoo meidät yhteen, kuppi polttaa punaista ympyrää kämmenelleni ja kuuliaisesti odotan. Mikään tunne ei ole liikaa hänen läheisyydessään, kestän kaiken, haluan kaiken. Koska silmittömästi luotan. Kun hän sitten ottaa kupin itselleen, painan katseeni lattiaan huohottaen. Selvisin jälleen, endorfiinit syöksähtää liikkeelle kipukokemuksen jälkeisesti. Saan kutsun tulla sohvalle hänen viereensä. Makaan sohvalla pää herran sylissä, saan kalun suuhuni ja kuuman kahvikupin niskaani. Ei valuvia nesteitä, ei palovammoja, olen vain kupille alusta. Palveleva alusta. Imen käskettäessä, tyydytän parhaani mukaan. Polttavan kuuma kuppi saattelee oman tahtoni matkalle syvyyteen, pikku hiljaa lakkaan olemasta. Uppoudun oman kuplani sisälle.
Parhaimmillaan kuumuus kirvoittaa kyyneleet silmistäni. Nautin kivusta, kunhan voitan pelkoni. Aluksi aina, pelon tunteet ottavat vallan, mitä kestän tällä kertaa, kuinka paljon minua sattuukaan? Pelkonsa voittaminen turvallisissa olosuhteissa on aina mahtavaa, voimaannuttavaa. Joskus en saa kivusta yliotetta, henkistä niskalenkkiä ja silloin kipu on vain kipua, ei mitään muuta. Hurmokselle ei ole aina sijaa.
Rangaistuksena kahvikuppi on mainio. Jotain sääntöä rikottuani, herra käski minut makaamaan alasti lattialle ja antoi minun odottaa. Rangaistuksen odottaminenkin voi olla tuskaliaan pelottavaa, kun ei voi tietää mitä tulevan pitää. Alan olla hyvissä tiloissa, kun vihdoin saan kupin yläselälleni. Saan ohjeistukseksi pysyä paikoillani, kun piiska heilahtaa. Päälle vielä varoitukset kuumasta juomasta, joka voi läikähtää päälleni. Ajatus sumenee ja tuijotan jonnekin tyhjyyteen. Järki sanoo, ettei todellista vaaraa ole mutta silti pelkään järjettömästi. Kyynel valuu silmäkulmastani lattialle, näen herran kulkevan ympärilläni, mutten enää ymmärrä. Ja tässä kohtaa muistini pettää minut.
En usko saaneeni iskuakaan, aikaa tuskin kului montaakaan minuuttia ja silti kaikki tuntui loputtoman pitkältä piinaukselta. Kasailen itseni herran sylissä, varovasti vien käteni hävylleni ja punastellen huomaan olevani märempi kuin koskaan.
perjantai 18. heinäkuuta 2014
Kylpyhuoneen ilot
Saunan lauteilla, hiljaisessa hämärässä alastomat kehot vierekkäin on helppo jatkaa sessiota. Tai aloittaa uusi. Miten vain. Aivan miten herrani haluaa.
Herra käskee minut alemmalle lauteelle jalkojensa väliin omalle paikalleni. Hän heittää lisää vettä kiukaalle jo ennestään kuumassa saunassa saadakseen kunnolla hien pintaan. Lämpö kietoo minut paikoilleni, herran läsnäolo pitää tiukasti otteessaan. Odotan rauhaisasti vuoroani, pikkuhiljaa unohdan saunan kuumuuden, unohdan itseni suloiseen odotukseen. Muistan ensimmäisen kerran. Istuin silloinkin samalla paikalla, olin juuri lopettanut herrani hyväilyn ja lepuutin päätäni reidellä. Herra kumartui ylleni nähdäkseen katseeni ja siinä hetkessä, aivan vahingossa, yksittäinen hikitippa hänen otsaltaan putosi poskelleni. Jälkeenpäin hän kertoi nähneensä katseestani kiihkon, halun saada lisää. Sittemmin saunoessa saan lähes aina nauttia herrastani tälläkin tavoin. Pitkältä tuntuvan ajan jälkeen hän tarttuu hiuksiini taivuttaakseen päätäni taaksepäin. Hikipisara osuu otsalleni ja värähdän. Nautiskelen jokaisesta tipasta. Avaan suuni hamutakseni lisää. Janoan herraani, jokaista pisaraa jonka vain voin saada. Suolainen hiki osuu silmääni kirvellen, mutta se ei enää häiritse. Olen kaukana.
Ote hiuksistani tiukkenee ja herra vetää minut rinnalleen. Nuole, kuuluu voimakas käsky. Ahnaasti kuljetan kieltäni pitkin alastonta vartaloa, imen itseeni jokaisen pisaran. Kaulalta, solisluun kuopasta, rinnan päältä, läheltä napaa, nivustaipeista, aivan kaikkialta puhdistan herraani nautiskellen. En voisi olla lähempänä ketään kuin tässä hetkessä olen. Kaikessa herkkyydessään, intiimiydessään hetki on kaunis.
Seuraavasta hetkestä on kauneus kaukana. Nopealla liikkeellä hän on takanani, painaa pääni vasten lauteita, vasten kankaisia alustoja ja panee lujaa. Otsani hankautuu kivuliaasti laudepuihin ja jättää jälkeensä näkyvän ruhjeen. Olen silti tyytyväinen. Lopuksi sammutan kiukaan herran jo siirryttyä suihkun puolelle.
En saa vielä peseytyä. En tiedä kuinka, mutta huomaan makaavani selälläni kylmällä, valkoisella kaakelilla. Katon kirkkaat valot sokaisevat hiukan, pehmentäen herrani ääriviivat utuisiksi, epätodellisiksi. Hitaasti hän hyväilee itseään minun ylläni valuttaen limaa päälleni. Sotkien minua. Tehden minusta likaisen narttunsa. Tyydyttäen intohimoni eritteisiin, limaan, spermaan, kuolaan. Ajantajuni on kadonnut jo aikoja sitten, kaikki muukin ymmärrys hämärtyy. On vain sanaton voima, joka pitää minut paikoillani.
Yllättäen saan varpaan sisääni, tartun jalasta kiinni kuin hukkuva ja runkkaan itseäni varvasta vasten, huohotan, kiihotan itseni lähelle orgasmia, haluan, haluan, haluan! Kunnes todellisuus hyökkää päälle, hiukan järkytyn tilanteesta ja putoan. Putoan lujaa pilvilinnoistani, orgasmi karkaa käsistäni ja purskahdan itkuun. Itken hetken voimallisuutta, itken häpeääni, itken kaikkea mielihyvää, sitä mitä en enää kestänyt enempää.
Tapansa mukaan herra nostaa minut lattialta, kietoo halaukseen ja saan koottua itseni. Palailen hitaasti tähän maailmaan. Mutta leikki ei ole vielä ohi, ei lähelläkään. Herra odottaa rauhassa, kunnes olen valmis jatkamaan ja enempiä varoittamatta hän painaa minut polvilleni ja työntää kovan kalunsa syvälle kurkkuuni. Vesipisarat suihkusta osuvat kasvoilleni tehden olostani tukalemman. Minua naidaan suuhun ja kovaa. Antaudun herrani käsiin ja ne kädet ohjailevat minua pitäen hiuksistani kiinni. Tahdottomasti, täysin hänen käsiensä mukaisesti minä liikun tai olen liikkumatta, tarkoituksenani on olla vain reikä, tyydyttäjä. En vastustele mitenkään, annan itseni kokonaan. En osaa ajatella, enkä haluakaan. Nautin käytöstä. Paksua limaa irtoaa kurkustani herran irrotessa minusta. Hän kääntää minut ympäri, hapuilen tukea seinästä kun hän rajusti pannen takaapäin ottaa oman orkkunsa.
Olen käytetty.
Herra käskee minut alemmalle lauteelle jalkojensa väliin omalle paikalleni. Hän heittää lisää vettä kiukaalle jo ennestään kuumassa saunassa saadakseen kunnolla hien pintaan. Lämpö kietoo minut paikoilleni, herran läsnäolo pitää tiukasti otteessaan. Odotan rauhaisasti vuoroani, pikkuhiljaa unohdan saunan kuumuuden, unohdan itseni suloiseen odotukseen. Muistan ensimmäisen kerran. Istuin silloinkin samalla paikalla, olin juuri lopettanut herrani hyväilyn ja lepuutin päätäni reidellä. Herra kumartui ylleni nähdäkseen katseeni ja siinä hetkessä, aivan vahingossa, yksittäinen hikitippa hänen otsaltaan putosi poskelleni. Jälkeenpäin hän kertoi nähneensä katseestani kiihkon, halun saada lisää. Sittemmin saunoessa saan lähes aina nauttia herrastani tälläkin tavoin. Pitkältä tuntuvan ajan jälkeen hän tarttuu hiuksiini taivuttaakseen päätäni taaksepäin. Hikipisara osuu otsalleni ja värähdän. Nautiskelen jokaisesta tipasta. Avaan suuni hamutakseni lisää. Janoan herraani, jokaista pisaraa jonka vain voin saada. Suolainen hiki osuu silmääni kirvellen, mutta se ei enää häiritse. Olen kaukana.
Ote hiuksistani tiukkenee ja herra vetää minut rinnalleen. Nuole, kuuluu voimakas käsky. Ahnaasti kuljetan kieltäni pitkin alastonta vartaloa, imen itseeni jokaisen pisaran. Kaulalta, solisluun kuopasta, rinnan päältä, läheltä napaa, nivustaipeista, aivan kaikkialta puhdistan herraani nautiskellen. En voisi olla lähempänä ketään kuin tässä hetkessä olen. Kaikessa herkkyydessään, intiimiydessään hetki on kaunis.
Seuraavasta hetkestä on kauneus kaukana. Nopealla liikkeellä hän on takanani, painaa pääni vasten lauteita, vasten kankaisia alustoja ja panee lujaa. Otsani hankautuu kivuliaasti laudepuihin ja jättää jälkeensä näkyvän ruhjeen. Olen silti tyytyväinen. Lopuksi sammutan kiukaan herran jo siirryttyä suihkun puolelle.
En saa vielä peseytyä. En tiedä kuinka, mutta huomaan makaavani selälläni kylmällä, valkoisella kaakelilla. Katon kirkkaat valot sokaisevat hiukan, pehmentäen herrani ääriviivat utuisiksi, epätodellisiksi. Hitaasti hän hyväilee itseään minun ylläni valuttaen limaa päälleni. Sotkien minua. Tehden minusta likaisen narttunsa. Tyydyttäen intohimoni eritteisiin, limaan, spermaan, kuolaan. Ajantajuni on kadonnut jo aikoja sitten, kaikki muukin ymmärrys hämärtyy. On vain sanaton voima, joka pitää minut paikoillani.
Yllättäen saan varpaan sisääni, tartun jalasta kiinni kuin hukkuva ja runkkaan itseäni varvasta vasten, huohotan, kiihotan itseni lähelle orgasmia, haluan, haluan, haluan! Kunnes todellisuus hyökkää päälle, hiukan järkytyn tilanteesta ja putoan. Putoan lujaa pilvilinnoistani, orgasmi karkaa käsistäni ja purskahdan itkuun. Itken hetken voimallisuutta, itken häpeääni, itken kaikkea mielihyvää, sitä mitä en enää kestänyt enempää.
Tapansa mukaan herra nostaa minut lattialta, kietoo halaukseen ja saan koottua itseni. Palailen hitaasti tähän maailmaan. Mutta leikki ei ole vielä ohi, ei lähelläkään. Herra odottaa rauhassa, kunnes olen valmis jatkamaan ja enempiä varoittamatta hän painaa minut polvilleni ja työntää kovan kalunsa syvälle kurkkuuni. Vesipisarat suihkusta osuvat kasvoilleni tehden olostani tukalemman. Minua naidaan suuhun ja kovaa. Antaudun herrani käsiin ja ne kädet ohjailevat minua pitäen hiuksistani kiinni. Tahdottomasti, täysin hänen käsiensä mukaisesti minä liikun tai olen liikkumatta, tarkoituksenani on olla vain reikä, tyydyttäjä. En vastustele mitenkään, annan itseni kokonaan. En osaa ajatella, enkä haluakaan. Nautin käytöstä. Paksua limaa irtoaa kurkustani herran irrotessa minusta. Hän kääntää minut ympäri, hapuilen tukea seinästä kun hän rajusti pannen takaapäin ottaa oman orkkunsa.
Olen käytetty.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)