Koska kaappeihin kurkistelu on kivaa ja uteliaisuus on suuri hyve, paljastamme mekin lelukaappien sisällön muiden bloggareiden tavoin. Lähes poikkeuksetta leikimme herran taloudessa ja sieltä ovat välineet vieneetkin aimo osan säilytystiloista. Yksinasuvan ei tarvitse leluja juurikaan katseilta piilotella, ovi kiinni vaatehuoneesta ja -kaapista ja tavarat ovat näkymättömissä.
Otsikon mukaisesti olemme välinepervoilijoita, ja suhteemme aikana onkin kerääntynyt jos jonkin näköistä lyöntiasetta. Kaikilla on tarkoituksensa ja kaikkia käytetään, mieltymykset vaihtelevat aika ajoin, mutta kaikki saavat olla esillä. Toisilla voi pelotella, joitakin saan palkkioksi. Eri tuntumat ja erilaiset jäljet ovat iso syy, miksi meiltä löytyy monenlaista piiskaa. Esimerkiksi, sydämellä varustettu nahkaläpyskä on arjen kannustin, joka seilaa paikasta paikkaan tarpeen mukaan ohjaten nartun toimia tehokkaammiksi. Suurin osa on yhdessä valittuja, muutamat ovat olleet minulle hyvinkin mieluisia yllätyksiä.
Vaatehuoneen seinällä oli edellisen asukkaan jäljiltä olemassa aivan kuin piiskoja varten tehty teline. Siellä ne kauniisti roikkuvat, helposti lähestyttävinä. Koukusta nopsasti ottaa mukaansa juuri oikean piiskan. Vaatehuoneessa on lisäksi yksi hylly kepeille ja mailoille, joita ei saa roikkumaan.
Oikeassa reunassa roikkuva orjantappurahässäkkä onkin aika ilkeän tuntuinen kapistus, sitä en saa kuin harvakseltaan ja silloinkin täytyy olla syvällä muissa maailmoissa nauttiakseen sen voimasta.
Viereisessä kuvassa kaikki näkyvillä. Puinen maila on herran suosikki, minun vähän vähemmän. Sillä saa tehokkaasti pepun punertamaan ja istumisen seuraaviksi päiviksi kivuliaaksi. Itse pidän kaikista ohuista kepeistä, musta rangaistuspiiska on ikuinen suosikki. Alunperin sillä vain rangaistiin, nykyään toisinaan sitä pyydän. Vie tajun ja jalat alta, ihanaa. Jälkikin on sen mukaista, kauniit viirut jättävää. Vielä olisi etsinnässä jonkinlaisia kumiläpysköitä, sopivia ei vain ole vielä löytynyt.
Alakuvassa erilaisissa koreissa sekalainen lajitelma köyttä, pantoja, kahleita, pyykkipoikia, tappeja, anaalihelmiä, dildoja, vähän kaikkea. Järjestelmällinen puoleni iloitsi suunnattomasti korisäilytyksestä, vietin aika tovin sekatavarakaupan muoviosastolla vertaillen korien kokoa, ulkonäköä ja säilytyskykyä. Jokaiselle pervotavaralle oma laatikkonsa, mahtavaa!
Olohuoneessa on kaiken tämän lisäksi kaksi pientä koukkua seinässä ja kaksi koukkua katossa. Kaikissa koukuissa olen kerran jos toisenkin roikkunut. Yhteisissä illanistujaisissakaan ei kukaan vieras ole joko huomannut koukkuja tai ovat sitten olleet tarpeeksi hienotunteisia jättääkseen kysymättä niiden tarkoitusta. Tältäkään osin ei siis ole aiheutunut tilannetta, jossa tarvitsisi itseään selitellä.
Kirjahyllyssä levännyt Milo Manara ei ole sen kummempaa vitsinheittoa kirvoittanut, moni on sitäkin uteliaana selaillut. Omasta kirjahyllystäni erotiikkaa en piilottele, hyviä kirjoja annan halukkaille luettavaksi, kunhan ensin olen ne itse hiirenkorville lukenut.
Täytynee tässä vaiheessa tunnustaa, että elämässä ennen herraa, reilu kaksi vuotta sitten, en omistanut edes dildoa. Olin täysin leluneitsyt. Tiesin kaikenlaista olevan tarjolla, mutta ei minulla ollut minkäänlaista mielenkiintoa seksileluihin. Ihmetellen istuin erotiikka-kutsuilla ja hiukan kummastelin toisten halua ostella moisia vempeleitä. Minua ei vain kiinnostanut.
Sittemmin olen kiinnostunut, ottanut uskaliaita, jopa rohkeita askeleita aikuisten lelumaailmaan ja tutkaillut ihan tosissani, mitä kaikkea voisikaan kokeilla. Ja voi pojat, että olenkin kokeillutkin monenlaista, varsin hyvällä menestyksellä vielä. Ja aion kokeilla ja tutkiskella jatkossakin.
Elämä on liian lyhyt huonoon seksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti