Menneinä viikkoina alistuminen on ollut työlästä, vaikeaa, suorastaan onnetonta. Asia on harmittanut enemmän minua kuin herraa, olen ollut turhautunut, tuskastunut, suorastaan onneton. Paljon olemme tästä keskustelleet, kokeilleet erilaisia lähestymistapoja, piiskaa ja ei piiskaa, kovia otteita ja hellempiä kainalohetkiä. Minkään erityisemmin auttamatta. Samaan aikaan elämässä tapahtui kaikenlaista sulateltavaa ja soviteltavaa, uusia aikataulutuksia ja uuden rytmin oppimista. Jälkiviisaana voi sanoa, että elämä ajoi alistumisen yli ja ohi, en vain ymmärtänyt silloin.
Nyt on suurimmat myrskyt taputeltu kasaan, tasaisempi minä on lähellä ja alistuminen tulee päivä päivältä luontevammaksi. Joku voisi kysyä, miksi se on niin tärkeää? Miksi alistua, jos kaikki siihen viittaava tuntuu pahalta? Minulle vastaus on helppo ja yksinkertainen. Alistuessani oloni on turvallisempi, mieleni tyynempi ja olen aikaansaavampi, tuottavampi. Olen zen.
Ja oikeasti olen ihan koukussa ääritunteisiin, siihen kun maailma ympäriltä kadottaa ääriviivansa. Siihen kun kipu on enemmän nautintoa kuin kipua. Siihen etten erota mihin lopun ja mistä herra alkaa. Hellyyden tunteisiin herraa kohtaan, kun hän satuttamisen jälkeen vetää kainaloonsa ja silittää. Parhaimmillaan alistuminen on päihdyttävää, voimaannuttavaa ja ah, niin ihanaa.
Temppu ja miten se tehtiin?
Tarina alkaa jälleen suihkusta. Mitään varoittamatta, kesken peseytymisen, herra ottaa napakasti kurkustani kiinni, painaa vasten seinää, katsoo syvälle silmiini ja käskee runkkaamaan. En ole tehnyt niin aikoihin, mutta aivan automaattisesti vien käteni jalkoväliin ja hyväilen itseäni. Jokin äänenpainossa ja varsinkin tuimassa katseessa saa minut tottelemaan. Suihkun hana jää kivuliaasti selkäni alle, mutten enää välitä. Hengitys kulkee vaivalloisesti herrani otteessa, mutta minä nautin. Pikkuhiljaa, hyvin varovasti putoan omaan tilaani. Sitten hän tukistaa lujasti ja painaa minut polvilleni suihkun valuessa pitkin selkääni. Saan kalun suuhuni, teen parhaani keskittyen hartaasti silmät kiinni. Yhtä äkkiä herra lopettaa, jään odottamaan jotain lisää, kaivaten enemmän. Sitä vastoin, hän painaakin jalallaan pääni lattiaan ja pitää sen siellä. Tilanne yllättää minut ja ennenkuin pääni osuu kaakeleihin, itken onnesta. Tähdet olivat kohdallaan, minä alistuin, herra näytti valtansa ja minulle paikkani. Ilman voimankäyttöä, ilman sanoja, vain yhdellä eleellä tiesin jälleen tarkoitukseni.
Siirrymme olohuoneeseen, mieli hiukan pehmenneenä ilman vastarintaa, jään alasti seisomaan keskelle lattiaa. Suureksi ilokseni valun aivan märkänä pitkin reisiä, ihana asia mikä on ollut hetken kadoksissa. Saan piiskaa, mailaa, pienen rangaistuksen unohtamisesta ja kestän kaiken kivun hyvin ja kohtalaisen helposti. Vielä on matkaa täysillä kivusta nauttimiseen, mutta olen jälleen oikealla tiellä. Olen sanoin kuvaamattoman onnellinen. Kontatessani lopulta herran jalkojen väliin, hymyilen typertyneesti. Tunnen oloni seksikkäämmäksi kuin aikoihin, kiihotun lisää omasta kiihottuneisuudestani, pelkään valuttavani lattialle lammikon. Hyväilen herraani, heilutan peppuani, keimailen näkymättömälle yleisölle. Ajatukset ihanasti sekaisin, imen kalua kiitollisena, halukkaana palvelemaan.
Olen perillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti