maanantai 26. tammikuuta 2015

Vaihtelu virkistää

Viime kesän alistumistauko johtui  todellisuudessa täydellisestä alistumattomuudesta. Vaihdoin roolia, otin ohjat omiin käsiini ja dominoin, yhdessä herran kanssa sopien tietenkin. Hänellä on ollut haluja tälläiseen järjestelyyn ennenkin, minulla on ollut vain erittäin varovaisia ja hataria haaveita. Asiaa on sivuttu tuon tuosta muutamia kertoja, ajan kuluessa kuitenkin vakiinnuimme herra-narttu- asetelmaan ja keskustelu jäi taka-alalle.  Menneenä kesänä sitten todella vaihdoimme osia, olin jo aiemmin saanut maistella valtaa pienissä erissä ja pitänyt siitä todella. Vauhtiin päästyäni lopulta halusin kaiken, vähän piiskaa, paljon seksiä, ostetaan tämä ja tuonkin haluan! Kiireesti kokeilin kaikkea maan ja taivaan väliltä, nautiskellen tästä puolesta itsessäni suunnattomasti. Kunnes iski epävarmuus, osaanko, haluanko, teenkö oikein. Silloin tein tietoisen päätöksen olla kirjoittamatta edes anonyymisti asiasta, vieläkin epäröin kovasti kirjoittaa. Enkä oikein tiedä itsekään miksi. Tekojani en enää epäröi ja haluan blogissa ainakin mainita tämän uuden käänteen.
Roolien vaihtuminen on kuitenkin vain ihana sivujuonne tässä suuressa rakkaustarinassa.

En pidä termeistä, en siitä tavasta jolla yksittäiset sanat lokeroivat kertojansa suuntaan tai toiseen. Olen kuitenkin ensisijaisesti alistuva, vaihtelevasti ja luultavasti vain tässä suhteessa dominoiva. Ensin kirjoitin olevani switch, mutta pidempi pohdinta vei sen mahdollisuuden pois. En ole. Tai en tiedä, en osaa sanoa enkä oikeastaan välitäkään. Dominoivampi puoli on tainnut olla aina olemassa minussa, se vain tarvitsi turvallisen kasvualustan, hiukan houkutteluja ja paljon inspiroivia kuvia. Ja halun. Hänen halunsa on valtavan suuri motivaattori ja innoittaja. Vuorovaikutus on tärkeä osa kokonaisuutta ja koen olevani hyvin onnekas saadessani toteuttaa tätä puoltani itsestäni vapaasti. Rennolla otteella, rakastavasti.

Miten meillä nyt leikitään?
En ole korkokengissä ruoskaa heiluttava Domme, ennemminkin villasukissa pyörivä lempeä neiti. Minun vallassani on päättää kuinka usein hän laukeaa vai laukeaako ollenkaan. Valta on päihdyttävää, huumaavaa, vastuullista. Nautin jokaisesta kosketuksesta, jonka ansiosta hän värisee käsissäni avuttomasti ja antautuneena. Nautin palvonnasta, jota saan osakseni. Nautin seksistä ja rajattomista orgasmeista.
Alistuminen tulee hänen viedyistä orgasmeistaan, halustaan palvella minua. Pienet eleet, käsi yläselän päälle omistavasti tai edellä käveleminen riittävät osoittamaan valtasuhteen välillämme. Vaadin palveluksia ja saan niitä. Oma roolini kehittyy ja vahvistuu koko ajan, olen erittäin kutkuttavassa vaiheessa, kun kaikki on vielä  mahdollista.

Ennen kirjoittamista, osaksi nolostelin asiaa, jotkin epämääräiset "käyttäytymissäännöt" kummittelivat mielessäni. Puolivillaisia väitteitä siitä että kunnon subi vain alistuu kaikille ja truemasterit sitä ja tätä. Blaa blaa ja plääh! Voinen tässä kohdin tunnustaa, etten sen kummemmin enää lue keskustelupalstoja enkä foorumeita tietyntyyppisen ahdasmielisyyden takia.

Ja hiiteen moiset yleistykset, mäkeen muiden mielipiteet, näillä mennään, koska tämä tuntuu ihan pirun hyvältä. Meille tapa sopii hyvin, oma rooli, oli se D tai s, viedään tosissaan loppuun saakka. Ja nautitaan molemmin päin. Ei lennosta vaihtoa, pidempiaikaisesti ainakin toistaiseksi. Nyt on minun vuoroni ja aion ottaa siitä kaiken ilon irti. Koskaanhan ei voi tietää, minne tarina kuljettaa ja se on niin kovin jännittävää. Loppupeleissä kuitenkin, kaikki on vain leikkiä. Ihmeellisesti elämää rikastuttavaa leikkiä.

Tarinoita tulee, jos on tullakseen, blogissa saattaa olla hetken hiljaisempaa.

maanantai 19. tammikuuta 2015

Tajuton kupla

Sain luvan laueta 6.1.2015!
Kohtalaisen loistava aloitus tälle vuodelle. Orgasmi oli upea, se alkoi varpaista, värisytti minua jokaista solua myöten, sai huutamaan ääneen ja sitä kesti ikuisuuden. Ihanan ikuisuuden.
Mutta se, mitä tapahtui sen jälkeen, onkin itseasiassa paljon kiinnostavampaa.

Tapasimme herran kanssa yhteisiä ystäviä muutamana perättäisenä iltana ja nämä kohtaamiset jäivät ilman varsinaista leikkiä, kiusoittelua senkin edestä. Ilmassa oli myös paljon korvaan kuiskattuja lupauksia, kiihkeitä suudelmia ja vaativia kosketuksia puolin ja toisin. Luvattoman pitkiä silmiin katseluita, niissä intensiivisissä hetkissä unohdin olevani muiden ihmisten seurassa, katosin täysin herrani katseeseen. Lisäksi turhautuneita huokauksia eri osotteissa nukkumisen tähden.

Seuraavana päivänä, suuret odotukset takana, vihdoin kahden kotona ja minua vaivasi kamala krapula! Tai no, ei varsinaisesti ihan kamala, mutta tuskaisa päänsärky piti kuristavassa otteessaan. Onnekseni herra tietää, kuinka pienet kivut selätetään - isommalla kivulla. Yritin varovasti kiemurrellen anella helpotusta illalle, toivoen kevyempää otetta, ehkä suorastaan ihan viatonta hempeilyä. Omanlaista hempeilyä minä sitten sainkin. Ihan parasta pitkiin aikoihin. Jopa niin hyvää, ettei muisti taaskaan pysy perässä mitä milloinkin tapahtui ja kuinka tilanteisiin päädyttiin. Ne kerrat ovat aina huikeita. Silloin kun täydellisesti uppoaa omaan kuplaansa ja pysyy siellä.

Yritän kovasti muistaa, mutten pysty hahmottamaan kuinka päädyin herran ja tiskipöydän väliin, käsi paidan alla rintaa nipistäen. Olin jo valmiiksi tiloissa, litimärkänä valuen. Haluaisin kirjoittaa tähän tarkan kuvauksen kaikesta pienestä ja suuresta, mitä yhden upean iltapäivän aikana koin, mutten pysty. Mitkään sanakäänteet, mitkään kuvaukset eivät ole tarpeeksi. Kaikki kokemukset olivat hiukan liikaa. Ja mikään kipu ei ollut tarpeeksi. Sen kuitenkin kerron, että laukesin pelkästä nännien nipistelystä ja sen tein huutaen.

Ja koska nautin nöyryytyksestä, jaan vielä yhden kokemuksen.
Jouduin tekemään kotityöt pyykkipoika kielessä. Pidä huoli ettet kuolaa lattioille, sun pitää kaikki jäljet siivota. Se häpeänsekainen tunne, kun sotkee omalla kuolallaan itsensä ja lattiat ja pöydät, se on huumaava. Siinä ei ole sijaa järjelle, vain tunteelle. Pyysin lupaa riisua paidan, sain luvan. Halusin tuntea kaiken ihollani, lähempänä, tiiviimmin. Kaiken tekeminen hidastui, putosin ja putosin. Hämärästi kuulin tai tunsin herran takanani, hän painoi ylävartaloni tiskipöytään, rinnat hankautui ihanan kivuliaasti pöydän pintaan. Joko minä itse tai herra riisui housut pois päältäni, en muista eikä sillä ole väliäkään. Levitin jalkojani leveämpään haara-asentoon herraa varten, enkä ole tuntenut oloani niin seksikkääksi koskaan. Alastomana, sotkettuna, häpäistynä. Herra työntyi sisääni, tunsin oman kosteuteni valuvan pitkin reisiä, olin ehdottomasti herran oma. Se on ihan parhautta elämässä, antautua niin kokonaan toiselle. Täydellisesti käytettävissä, ilman omaa tahtoa.
Olin täysin hänen otteessaan.
Olin täysin onnellinen.

lauantai 3. tammikuuta 2015

Päivityksiä matkan varrelta

2.10.-24.10. Tyyntä eloa. Leikkihetket ovat hyvin vaihtelevia, kokeilemme monenlaisia asioita. Juttelemme herran kanssa paljon, varsinkin orgasmeista luopumisesta. Miten hyvälle tuntuu antaa se  toisen käsiin, kuinka herran valta on koko ajan läsnä. Miltä pään sisällä tuntuu. Itse pyysin, itse halusin ja kuljen kohti tulevaa hyvin luottavaisin mielin. Haluan antaa orgasmini herran käsiin, herran päätäntävallan taakse. En usko tästä tulevan mitenkään hankalaa, selviän ihan helposti. Tätä on tehty ennenkin, olen aiemminkin ollut ilman pitkiä aikoja eli ei mitään hätää. Alistun helposti orgasmittomuuteen.

25.10. Yöllinen keskustelu. Tästä keskustelusta kierrokset nousevat kummallakin ja panokset kovenevat.

27.10. Laukean unissani. Oi, miten ihanaa se onkaan. En tunne häpeää enkä syyllisyyttä, ihan kaikkeen en pysty minäkään vaikuttamaan.

31.10. Keppiä ja seksiä. Piiskaus kepillä tuottaa orgasmia vastaavia tuntemuksia. Kiemurtelen ja huohotan, nautiskelen täysillä. Harjoittelemme minun orgasmini hallintaa, lähelle, lähelle, lähelle ja orgasmin alkaessa seis. Useimmiten en uskalla mennä niin pitkälle, en halua vahingossa laueta ilman lupaa.

9.11. Runkkasin.

13.11. Rangaistus runkkaamisesta toteutuu, ei enää käy pienessä mielessäkään rikkoa käskyä. Harmittaa vietävästi, haluaisin pyyhkiä koko onnettoman runkun pois mielestäni. Se pieni orkkukin harmittaa, mietin paljon vaikutuksia tähän kokeiluun.

22.11. Saan ensimmäisen oikean, onnistuneen pilatun/keskeytyneen orgasmin. Mahtava tunne hallita omaa kehoaan niin voimakkaasti. Ja totella herran käskyä niin tehokkaasti. Olen jälkeenpäin enemmän poikki kuin oikeasti lauetessa. Myös ehdottomammin herran oma. Täysin omistettu.

27.11. Seison alastomana herran edessä. Kuulen kieltävät kuiskaukset, hellät hipaisut olallani ja tarraudun seisovaan kaluun kuin hukkuva kiinni. Hyväilen kalua ja saan hämmentävästi siitä itse suurta tyydytystä. Herran nautinto on minun nautintoni. Käyn toistuvasti lähellä orgasmia, laukeamatta. 

29.11. Laukean taas unissani. Edelleen ihanaa.

 4.12. Alistun yhä hyvin orgasmittomuuteen. Tiedän herran tietävän mikä on minulle parasta, uskon hänen oikeudenmukaisuuteensa enkä kyseenalaista hänen päätöksiään. Nautin olostani ilman päätäntävaltaa.

Useita leikkihetkiä.

20.12. Pienen leikkihetken jälkeen, erottuamme jo hetkeksi, palaan toisesta huoneesta syöksyen herran kimppuun täynnä kiitollisuutta, halua ja himoa. Suutelen häntä kaikkialle, palvoen jokaista senttiä herran kehosta. En saa tarpeeksi koskettamisesta, mikään määrä ei tyydytä minua. Kaivan vapisevin käsin kalun housuista esille, imen ja nuolen, hyväilen käsilläni, kielelläni niinkuin en koskaan ennen.

23.12. Päivällä herra kiusaa, illalla herra kiusaa ja yöllä herra kiusaa. Nukkuvasta lähelle orgasmia 38 sekunnissa. Huikean nopea suoritus. Enkä saa yöllä unta.

24.12. Anelu alkaa. Televisiossa suudellaan, anelen orgasmia. Ole kiltti. Herra hipaisee, anelen orgasmia. Saisinko, herra. Istun herran vieressä, anelen orgasmia. Ole kiltti, saisinko, haluaisin. Kesken ohjelman herra kiusaa, lopuksi sihahdan hampaitteni välistä: sadisti. Minulle nauretaan ja vedetään tiukemmin kainaloon.

Aattoyönä keskustelimme orgasmittomuudesta, miltä se minusta nyt tuntuu. Olo alkaa olla oikeasti tuskainen, turhaudun jo siihen pisteeseen että itken kohta, haluan niin kovasti. Tunnen oloni kovin avuttomaksi, kun en voi millään tavoin vaikuttaa herraan. En enää tiedä odotanko leikkihetkiä vai pelkäänkö niitä. Halu on kaksiteräinen miekka, pienestäkin kosketuksesta sulan ja samalla tuskaannun tiedosta, etten tule saamaan helpotusta hetkeen. Valitettuani hetken, herra heittää vaihtoehdon ilmoille. "Voithan aina sanoa turvasanan." Enkä voi. En vaan voi. Ei se ole todellinen vaihtoehto. Minun on pakko vain odottaa.  Tosiasissa arvostan herraa suuresti, ettei minun ininäni vaikuta päätökseen. Ei saa vaikuttaa.

26.12. Herra piti Puhuttelun. Laittoi asiat tärkeysjärjestykseen ja minut paikoilleni. Ei ole minun tehtäväni anella, vaan tyytyä odotukseen ja miellyttää herraa odottaessani mahdollisimman hyvin. Kummasti mieli tyyntyi ja jaksan taas paljon paremmin. Selkeät säännöt helpottavat, selkeät käskyt kannustavat.

Kuka leikin aloittaa, se leikin kestäköön.