maanantai 29. joulukuuta 2014

Uudenvuoden toiveeni

Ei niin kovin salainen haaveeni on aina ollut saada olla naisen kanssa. Romanttisesti, eroottisesti. Niinpä lähestyvän uuden vuoden kunniaksi, olen päättänyt tehdä jotain tämän haluni täyttymisen eteen ihan tosissani. Eli deitti-ilmoitus kehiin!

Etsimme yhdessä herran kanssa naista leikkimään kanssamme.
Kotimme sijaitsee pääkaupunkiseudulla, toivottavasti sinäkin. Olisitpa vapaa, avoimella mielellä varustettu 25-35-vuotias pieni nainen. Ikähaarukka on aika liukuva eikä ulkonäkö sinällään ole ratkaiseva tekijä. Ei ole väliä, oletko aloittelija vai enemmän kokenut. Kummassakin on omat hyvät puolensa, meille kerta on ensimmäinen. Kuitenkin jokainen ihmissuhde määrittelee rajansa ja tekonsa yhdessä, keskustellen ja kuunnellen toinen toistaan. Arvostavasti ja kunnioittavasti.

Tärkeintä kaikista olisi keskinäisten suhteitten toimivuus, haussa mieluummin pidempi suhde kuin yksittäinen sessiokerta. Blogista saanee selville meidän mieltymyksemme, minä alistun ja herra alistaa. Sinä voit kuulua kumpaan tahansa kategoriaan, mielelläni alistuisin naiselle tai kokeilisin roolia toisinkin päin. Olen tässä kohtaa vielä hyvin sopeutuvainen ja utelias. On vaikea etukäteen kertoa linjoja tai suuntia, moni asia on kuitenkin kiinni ihan henkilökemioista, halujen yhteensovittamisesta. Haluamme ensin rauhassa tutustua ja sitten luottamuksen lisääntyessä leikkiä tavoilla, jotka sopivat kaikille. Avoimuus ja reiluus ovat tärkeässä osassa tässä prosessissa. Toivottavasti et pelkää kosketusta, sitä on paljon tarjolla. Hellyyttä ja kipua sopivassa suhteessa.

Olemme huumorintajuinen, arkisia asioita arvostava pari. Urheilemme yhdessä ja erikseen riittävästi pysyäksemme terveinä, herralla on leppoisa koira kotona, allergisille tärkeä huomio. Pariskuntana nautimme hyvästä ruuasta, leffoista ja ravintoloista. Matkustelemme yhtä lailla ulkomailla kuin Suomen rajojen sisäpuolella. Kesäisin herralle iskee kaipuu pois kaupungista, veden äärelle, mökille luonnon helmaan rentoutumaan. Minä olen se liikkuvampi tapaus, kierrän festarit, keikat, teatterit ja muut kiinnostavat tapahtumat. Olemme toisiamme täydentävän erilaisia.

Painotan ja tarkennan vielä, että tapaisit meitä aina yhdessä. Emme halua kiirehtiä asian kanssa, meillä on aikaa. Hyvät asiat tapahtuvat ajallaan, hätiköimättä, juuri oikean ihmisen osuessa kohdalle. Voimme tarjota sinulle mukavia kokemuksia, aloittelijalle turvallisen tavan tutustua leikin saloihin ja toivottavasti myös lopulta pidemmän ystävyyssuhteen.

Ota rohkeasti yhteyttä, vaikka haluaisit vain vaihtaa ajatuksia tai kaipaisit bileissä seuraa. Uudet tuttavuudet ovat aina tervetulleita.

maanantai 22. joulukuuta 2014

Sata salamaa iskee tulta...

Vanhan ajan Reginoissa tai ainakin ruokakauppojen pokkarierotiikassa viljeltiin kovasti ilmauksia kuten "salamat säkenöivät hänen kehossaan" tai "ilotulitukset räjähtivät hänen kosketuksestaan" ja muita vastaavanlaisia sanoisinko aika mielenkiintoisia kuvauksia eroottisista hetkistä. Olen aina niille lempeästi hymähdellyt ja tuhahdellut, ei tuollaista tapahdu oikeasti kenellekään. Olenpa ollut taas väärässä.

Tuleva joulu on  jollain tapaa herkistänyt mielen, orgasmittomuus on saavuttanut lakipisteensä (haluan laueta!), kohta kolme kuukautta ilman ja näillä näkymin lupa heltiää heti ensi vuonna. Minun haluni ruokki herran halua ja yhteen vuorokauteen mahtui enemmän leikkiä ja seksiä kuin moneen edelliskertaan yhteensä. Meillä on ollut monta yhteistä hetkeä, toiset pidempiä ja toiset nopeampia, kaikki yhtä merkittäviä. Tapahtumien kulku ja järjestys on jo haalistunut mielessäni, mutta ne tärkeimmät muistan kirkkaasti.

Ensimmäisessä sessiossa herra käytti minua monella tapaa. Sain lempeästi hapsupiiskaa, paljon riettaita puheita korvaani, jalkaa päälleni, suutani käytettiin siihen, missä olen niin hyvä. Lopulta herra kaivoi pyykkipojan esille ja laittoi sen kieleeni. Kieli ulkona, kuolaa alkoi valua välittömästi, pisara kerrallaan itseni päälle, lattialle, matolle. Sain hetken ratsastaa, vain ihan pienen hetken koska kuolasin herrani päälle. Ristiriitaisen häpeän ja nautinnon tuskaisassa välimaastossa päädyin takaisin lattialle hänen jalkojensa väliin.

"Ethän noin voi sotkea joka paikkaa, voi narttua..."
Silmiin katsoen herra otti nänneistäni kiinni, yritin katseellani anoa jotakin, häpesin, kuolaten kastelin itseäni, ajatukset ihanasti sekaisin nipistysotteen tiukentuessa huohotin ja huusin rajusti, luulin ejakuloivani lattialle, kehoni oli yhtä lihallisen nautinnon temmellyskenttää kadottaen ääriviivansa ja ollen pelkkää himoa.

Jatkoimme leikkiä nojatuolissa, jossa minua pantiin huolella peppu pystyssä ja hyvin tarjolla. Ollessaan jo lähellä laukeamista, herra veti minut lattialle, painoi pääni alas kumartamaan ja laukesi hiuksilleni sperman lentäessä myös selälleni kuin sadepisarat kastellen minut joka puolelta.

Myöhemmin laitoin keittiössä ruokaa herran tullessa tarkastus/kannustuskäynnille. Sain nopeat piiskaniskut pakaroille ja yhdellä riuhtaisulla housut nilkkoihin ja herran sisääni. Oikealla kädellään hän veti tukastani ja samalla ilotulitukset räjähtelivät mielessäni enkelikuoron laulaessa hoosiannaa. 

***

Itseänikin jo huvittaa kuvaileva kielenkäyttöni, mutta ilotulitukset kohdallani ovat totisinta totta.
Oikean ihmisen kanssa kaikki on mahdollista.

torstai 18. joulukuuta 2014

Ihmissuhteista sananen ja ajatuksen tapainen

Olen mielessäni pyöritellyt noin vuoden verran ja kauemminkin omia ajatuksiani ihmissuhteista. Kuinka erilaisia ne voivatkaan olla, minkälaisia haluan ympärilleni, mitkä ovat tärkeän suhteen määreet? Olen matkan varrella jättänyt kuluttavat ihmissuhteet kokonaan pois ja vaalinut niitä tärkeitä antaumuksella. Pidän kynsin ja hampain kiinni niistä asioista, jotka tuottavat minulle enemmän hyvää kuin huonoa. Ja kun on yhtä kauan pala palalta rakentanut itseään uudelleen, tutustunut siihen kuka minä olen ja mitä haluan elämältäni, voin sanoa jo aavistavani oikeat vastaukset minulle.

Pervoilun alussa (välillä vieläkin) tunsin kateutta toisten suurista seikkailuista oman parisuhteensa ulkopuolella, kokeiluista muiden pervojen kanssa. Ihmettelin, onko se noin helppoa? Voiko niinkin tehdä, ihan luvan kanssa eikä kukaan pahoita mieltään? Löysin ehdottomasti itselleni hyvän asian. Voi sitä vapaamielisyyttä! Poissa kaikki ahdasmielisyys, johon sain tottua entisen elämän "normisuhteissa". Tiukasti täytyi olla yhden ihmisen oma, eikä passannut muita edes ajatella, ettei se siippa vaan nyt suutu. Olin salaa riemuissani, kerrankin jotkut ymmärtää tosissaan, ettei se järvi soutamalla kulu. Koska ennen pervoa, seksi oli minulle niin yhdentekevä asia, ettei tosikaan. En pystynyt ymmärtämään, miksi yhdyntä määritetään vain parisuhdeasiaksi. Eikös se nyt ole ihan sama kenen kanssa niitä välineitään yhteen hinkkaa? Ei se siitä miksikään muutu. En pystynyt ymmärtämään tiukkapipoisia ajatuksia pettämisestä; se on kerrasta poikki- mentaliteettia, saati sitä että pettäminen kaataisi ihmisen elämän. Sehän on vain seksiä, herran tähden! Ei kovin kummoinen asia. Sanottakoon tässä välissä, minun silloisen parisuhteen hypoteettisesti ajatellen olisi kaatanut henkinen yhteys toiseen ihmiseen, ei missään nimessä seksi. Tämä pätee edelleen.

Tosiasiahan oli, että ennen pervoa en saanut seksistä yhtään mitään. Siksi myös välinpitämätön asenne. Tilanne nyt on muuttunut monin tavoin. Nautin ihan jo siitä perinteisestä yhdynnästäkin, en ihan täysin ilman D/s:ää, mutta nautin kuitenkin. Edistystä sinällään sekin. Ja ensimmäistä kertaa elämässäni, kypsästi kolmenkympin tällä puolen, olen kaikin tavoin sitoutunut toiseen ihmiseen. En kaipaa ulkoisia todisteita, en yhteistä osoitetta tai sukunimeä, en kihloja tai muuta perinteistä, koska tiedän sisälläni olevani henkisesti tässä suhteessa täysillä ja kokonaan. Ilman ehtoja tai sopimuksia.

Vaikka ennen halusin itsekin vapaan tavan elää ja kokeilla, nykyään varovasti sitä ihmettelen. Ja hiukan silti samalla ihailen sekä luvan antaneita että luvan saaneita. Koska itse en haluaisi tai pystyisi kumpaankaan. Mahdollisesti, luultavasti, jos tilanne tulisi vastaan, voisin sallia herralle erittäin rajatusti mahdollisuuden kokea toisia ihmisiä ilman minua, mutta itselleni en sitä edes haluaisi. Minusta ei tuntuisi mitenkään päin hyvältä ajatella kumpaakaan meistä ilman toista, koen olevani niin tiiviisti herran. Onneksi kummallakaan ei sellaiseen ole tullut halua.

Mutta, ja tämä on suuri mutta. Olisin erittäin valmis avaamaan meidän suhdetta kolmannelle osapuolelle. Eikä tämä tuota jostain syystä minkäänlaista ongelmaa. Tai tietenkin tiedän syyn. Yhdessä tehden ei voi jäädä mistään paitsi. Olen erittäin halukas jakamaan itseni sekä herran yhtä aikaa jonkun uuden naisen kanssa ilman minkäänlaista mustasukkaisuutta tai draamaa. Vilpittömän innokkaasti haluaisin itse kokea toisen ihmisen kosketuksen sekä nähdä herran nauttivan muistakin kuin minusta. Onko tässä sitten ristiriitaa, se jääköön jokaisen omaan pohdintaan.

Mutta ajatus on liian mieltä kutkuttava tutkimatta jätettäväksi.

maanantai 15. joulukuuta 2014

Haaveet toteutuu

Kuten en ole koskaan- haasteessa kävi ilmi, kukaan ei koskaan ole vielä pissannut minun päälleni. Ei vaikka olen kovasti toivonut, suuresti haaveillut ja asian vienosti ääneen kuiskannut. Ja tietenkin häpeääni punastellut ja kainosti hihitellyt. Voi jospa vielä joskus... Menemättä sen syvemmin siihen miksi tämä minua kiihottaa, en siis tiedä enkä ole sen enempää asiaa pohtinut, kerron kuinka meillä luovitaan välillä kovinkin erilaisten halujen keskellä.

Herralle tämä on ollut hankalampi asia ja vaikka olenkin halustani useasti kertonut, en ole tosissani odottanut toteutusta. Ymmärrän vallan hyvin ettei jokaista eritteet kiinnosta. Sperma ja oma kuolani ovat edelleen minulle ne ykkösasiat tällä saralla ja tiedän pärjääväni hyvin ilman tätä kokemusta, vaikka kovasti sitä haluaisinkin. Ihan kaikessa ei meidänkään mieltymykset kohtaa. Kaikkea ei tarvitse saada eikä mitään edelleenkään voi tehdä vastentahtoisesti. Mutta koska hän on luova ja vilkkaalla mielikuvituksella varustettu herrasmies, on minun pieni toiveeni tullut hyvin kuulluksi ja tarkkaan pohdituksi. Samalla herra keksi ratkaisun, joka tyydyttää kumpaakin ja on ollut erittäin onnistunut kompromissi.

Lempeän saunahetken jälkeen olin pesemässä herran selkää ja jutustelin niitä näitä säästä tai mistä lie. Selän pesu karkealla sienellä on minulle/meille eräänlainen siirtymä palveluun. Nautin suunnattomasti konkreettisesta tekemisestä, yksinkertainen hankausliike on huumaavaa. Saippuavaahdon levittäminen pitkin selkää vapaalla kädellä pakaroita hyväillen on harras toimitus. Se tunne kuinka käsi lipuu vaivattomasti  ja pehmeästi toisen keholla on upeaa, unohtumatonta. Ihon koskettaminen, hyväily on aina kaunista ja herkkää. Kun ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen olin lopulta valmis, hän painoi minut polvilleni ja antoi kalunsa suuhuni ikäänkuin palkinnoksi. Imin parhaani mukaan tunnustellen kielelläni jokaista herkkää kohtaa, hamuten käsilläni tukea herran jaloista työntöjen voimistuessa syvemmälle kurkkuuni. Tiukka ote tukastani ei hellittänyt hetkeksikään, ennenkuin aivan viimeiseksi sain vielä muutaman napakan avokämmenlyönnin kasvoilleni.

Herra käski minut lattialle makaamaan mahalleni pää käännettynä sivulle niin, että pystyisin näkemään hänet. Jalallaan päätäni painaen hän varmisti etten kääntäisi päätäni pois. Jalka kasvoilla on niin alentava teko, että lakkaan olemasta. Suuresti väheksyvä ele, jonka jälkeen en pysty enää varmasti muistamaan oliko suihku päällä vai ei, muistini pettää minut. Sen minä muistan, että näin sumein silmin kalun herran kädessä, tunsin jotain lämmintä valuvan päälleni ja huomasin oman käteni kouristelevan nyrkkiin-auki sormet täristen tahdostani riippumatta. Muistan miettineeni pidänkö suuni auki vai kiinni, taisin pitää kiinni. Muistan pienen hetken epäilleeni, mutta päätin uskoa. Muistan nyyhkyttäneeni täyttymyksen tunteesta, muistan kiittäneeni luojaa kaikesta ihanasta ja muistan toivoneeni ettei tämä hetki loppuisi koskaan.

Valitettavasti kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin täytyi tästäkin palata. Ja suurena antikliimaksina kerrottakoon, en edelleenkään saanut kultaista suihkua, ihan vettä vain. Mutta tässä yksi suuri syy miksi arvostan herraa äärettömän paljon. Hän osaa luoda pettämättömän tunnelman ja vie minut uskomattomille matkoille oman mieleni sisään. Turvallisesti ohjaa ja tuo takaisin, satuttaa ja pitää hyvänä. Olen onnekas.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Käyttäydyn aina hyvin

"Käyttäydy aina hyvin ja puhu kohteliaasti", tähän ohjeeseen kiteytyy mennyt viikonloppu. Soitin suutani herralle kieltäytyen tekemästä pikkujuttua, joka minun kuuluu lähes poikkeuksetta hoitaa ja rangaistushan siitä seurasi. Luonnollisesti. Tiesin kyllä varmasti, mitä moisesta niskoittelusta seuraa ja tein sen silti. Harmittavaa myöntää, härnäsin ja haastoin ihan tahallani, puoliksi tosissaan harmistuen tilanteesta, mutta  kuitenkin pilke silmäkulmassa.

Toistin temppuni useamman kerran saman illan aikana saaden joka kerta pikaisen kurinpalautuksen. Näin ja tunsin herran turhautumisen, mutta en enää osannut lopettaa. En ennenkuin herra nappasi tukastani kiinni ja syvälle silmiin katsoen varmisti kohtaloni. 
- Oletko unohtanut taas miten käyttäydytään? Pitänee palautella muistiin...
Riisuin vaatteeni pois nöyränä, tietäen tehneeni virheen ja valmistauduin ottamaan rangaistukseni vastaan tavallaan helpottuneena. Helpottuneena siitä, että minusta kitketään turha kiukuttelu pois hyvinkin tarpeellisella piiskauksella. Otin oikean asennon painaen katseeni lattiaan, mutta samalla kannoin vartaloni ylpeydellä.
- Kymmenen piiskaniskua. Laske kaikki ääneen.
Herra ei lämmitellyt hellemmillä lyönneillä, vaan aloitti suoraan kovan sarjan ohuella bambukepillä. Jokainen isku sattui edellistä enemmän, mutta ylpeys ei antanut periksi kivun näyttämiselle. Rikoin selvää sääntöä, silloin myös kestän selvät seuraukset. Laskin jokaisen iskun ääneen, samalla aina kivun ulos huokaisten. Tunsin erikoista tyydytystä kestäessäni lyönnin toisensa jälkeen pakoilematta, asentoa vaihtamatta. Kivun kyynel silmäkulmassa sain laskettua kymmeneen saakka. Piiskaus oli rankka, tunsin jäljet pepussani vielä kaksi päivää myöhemmin.

Myöhemmin herran kainalossa, ihmettelin tuntemuksiani. Piiskaus ei itseasiassa ollut lainkaan nautinnollista, en saavuttanut minkäänlaista hurmosta ja kuitenkin oloni oli mitä mainioin. Pehmeä ja rento, tyyni ja rauhallinen. En olisi halunnut nousta pois kainalosta ollenkaan, en olisi halunnut luopua epätodellisesta rauhan tunteesta. Arkeen palaaminen on kuitenkin aina pakollista, vaikka ei huvittaisikaan. Piiskauksen jälkeisen hyvän olon tunteen saan siirrettyä helposti ihan tavallisiinkin päiviin. Asiat sujuvat helpommin enkä tunne suurta tarvetta olla millään tavoin hankala ympäristölleni. Käyttäydyn aina hyvin. Toki kynnysmatto en ole, mutta kaikki ylimääräinen ja turha kitinä katoaa piiskauksesta. Piiskaus tyynnyttää. Kaikki näin sanottuna, harkitsimme pitäisikö tälläisen nopean ja kovan piiskauksen tulla tavaksi, arkirutiiniksi? Olisin ehdotukselle ehdottoman suopea.

Tunnen vastuukseni vielä tähdentää ja alleviivata, että ketään ei saa satuttaa vasten tahtoaan. Minulla on jatkuvasti oikeus ja velvollisuus jopa, keskeyttää leikki tarvittaessa. Turvasana on käytössä ja hallinnassa. Tämä pieni huoli juontuu ihan siitä ajatuksesta, etten ole varma millainen kuva teksteistä kulloinkin välittyy lukijalle. Toisinaan harkitsen sensurointia tapahtuneista tilanteista peläten liian julmaa mielikuvaa. En ole mitään kyllä jättänyt kertomatta sitten kuitenkaan. Kaikki toiminta kun perustuu kahden toisiaan kunnioittavan aikuisen väliseen kanssakäymiseen, yhdessä sovittujen raamien sisällä, aina arvostavasti ja lämpimästi. Hienoista ristiriitaa omassa päässä aiheuttaa lämpimän parisuhteen ja alentavan kohtelun ääripäät, mutta käytännössä ne tukevat toinen toistaan oikein mainiosti. Ilman turvallista suhdetta, en voisi alistua täysin.

torstai 27. marraskuuta 2014

Tahdon.

kuva täältä


Tämän enempää politiikkaa ei tästä blogista tule ikinä löytymään, sen lupaan.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Back to basics

Dynamiikka alkaa palailla herran ja minun välille samalle tasolle kuin ennen kesällä tullutta taukoa. Ja tästä minä olen erittäin kiitollinen. Nykyisellään minulle parisuhde ilman valta-asetelmaa olisi sula mahdottomuus. Tältä tieltä ei ole paluuta eikä vanilja ole maku.

Flunssa-aalto saavutti minutkin, ja pyytämättä sain vapaapäivän sessioinnista. Meillä on yleisesti käytössä "vapari", jolloin jompi kumpi niin halutessaan etukäteen ilmoittaa halustaan olla ilman leikkiä. Minun oikeuksiani vapariin on hiukan kiristetty, vain sairaus tai erittäin hyvät perustelut voivat vapauttaa nartun toimista. Normaalisti D/s on aina arjessa läsnä, vähintään katseissa ja pienissä eleissä. Tarjoilen ruuan pöytään, saunoessa herra peseytyy aina ensin, kannan  pieniä ostoksia, helpotan hänen elämäänsä pienillä teoilla pitkin päivää. Emme noudata orjallisesti käyttätymissääntöjä, tavat tulevat yhteisestä halusta ja luonnollisesti, painostamatta.
Koska dynamiikka.

Tukkoisesta nenästä huolimatta olin hiukan harmissani herran myötämielisyydestä, en nyt niin kipeäksi itseäni kokenut... Siinä missä vapaapäivä olisi joitakin viikkoja sitten ollut suuri helpotus, tuntui se nyt lähes rangaistukselta. Olin kuluneen viikon taas haaveillut läheisyydestä ja kivusta, keskustelujen pohjalta osasin odottaa nöyryytystä, häpäisyä jonkinasteista. Luonnollisesti toiveiden kaatuminen harmittaa. Ihan vähän vain tällä kertaa, terveys aina ennen kaikkea, tai näin ainakin yritin itselleni järkeillä. Aistin kuitenkin herran olemuksesta, jotta jotain on mielessä minun olemiseni varalle. En erityisemmin odottanut mitään toimintaa, ilta joka tapauksessa eteni leffaa katsoen kainalokkain, seuraavaa päivää rauhassa suunnitellen. Leppoisissa tunnelmissa halaillen ja kosketuksia tankaten.

Kunnes kävimme nukkumaan.
Käperryin tapani mukaan herran kainaloon , toivotin hyvää yötä ja valmistauduin unten maille. Mutta herralla olikin muuta mielessä. Hän tarttui tukastani kiinni, pyöräytti minut ympäri ja painoi pääni jalkojensa väliin ja kalun syvälle suuhuni. Sain tyynyä pääni alle, lämpimän silityksen ja hiljaisen kehotuksen käydä paikoilleni nukkumaan. "Nyt on kyrvänimijä omalla paikallaan..."

Suu täynnä kalua, nenä vuotavana oli hankaluuksia löytää hyvä asento, tapa hengittää luontevasti. Kun sain kaiken sujumaan, rentouduin täysin. Hyvänolontunne valtasi mieleni ja kehoni. Pimeässä, lämpimästi peiton alla, kuola suupielestä valuen olin tyytyväinen elämääni ja itseeni. Rauhaisa ja onnellinen. Onnen kyynel kihosi silmääni ja vapisin.
Hetken kuluttua herra painoi minut vielä alemmaksi, ohjasi jalallaan sängyn päätyyn poikittain. Hänen jalkansa kaulallani ja kasvoillani, toinen kätteni hyväiltävänä, hengitin aluksi kiivaasti vahvasti kiihottuen, kunnes lopulta rauhoituin ja lähes nukahdin. Turvalliseen paikkaan hänen lähelleen. Harmikseni en kuitenkaan saanut jäädä jalkopäähän nukkumaan, jonkin ajan kuluttua minut vedettiin takaisin kainaloon. Lämmin hengitys niskassani, voimakas käsi ympärilläni nukahdin levollisena, täysin tyytyväisenä. 

tiistai 18. marraskuuta 2014

En ole koskaan...

Peikolta ja blondilta lainattu haaste olikin aika haastava. Niihin listoihin verrattuna olin näköjään montaa asiaa jo tehnytkin, mutta mitä en ikinä olisi tehnyt mutta kuitenkin houkuttaisi, tuotti enemmän päänvaivaa. On monta asiaa, mitä en ole koskaan tehnyt enkä haluaisikaan, toteutettavia haaveita saakin sitten vähän kaivella.
Tämähän paljastaa itsestä aika paljon, huomaan miettiväni...
Mutta yritetään innolla.

1.) En ole koskaan ollut naisen kanssa intiimisti.
En romanttisesti, enkä vähän enemmän pervosti ja tämä on huutava vääryys.
2.) En ole koskaan katsonut vierestä, kun joku muu harrastaa seksiä.
Haaveissani olen polvillani, paikoillani, alasti, saamatta lupaa koskemiseen.
3.) En ole koskaan saanut kultaista suihkua.
Ei kaivanne selittelyä?
4.) En ole koskaan leikkinyt kenenkään muun miehen kuin herran kanssa.
Ja tämä tila saakin pysyä tälläisenä. :)
5.) En ole koskaan ollut julkisesti alasti.
Houkuttaisi suuresti olla väkijoukon katseltavana...
6.) En ole koskaan nuollut herran spermaa toisen iholta.
Oih, jos joskus.

Vuorokautta myöhemmin jatkoin listaa.

7.) Minua ei ole koskaan fistattu.
8.) Minua ei ole koskaan neulattu.
Kumpikaan ei kyllä erityisemmin kiinnostakaan.

9.) En ole koskaan lauennut julkisella paikalla.
Yritystä siihen on kyllä ollut erinäisten vimpaimien kautta, ei vaan ole vielä onnistunut.
10.) Parisuhteessa en ole koskaan kieltäytynyt seksistä.



Vitoseen jälkilisäyksenä; tottakai olen ollut julkisesti alasti, uimahalleissa ja pukuhuoneissa! Toisinaan katkeaa järkevä ajatus, kun suoraan kääntää pervoksi.

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Self Control

Pari iltaa sitten, yksin kotona väsyneenä hairahdin. Rikoin itsestään selvää sääntöä ajattelematta seurauksia. Kuukausiin en ole edes ajatellut asiaa ja nyt tilaisuus teki varkaan. Uhmakas ilkikurisuus mielessäni etsin sen kummemmin valikoimatta jotain pornoa ja runkkasin nopeasti, varovasti, hätäisesti ja hiukan häpeillen. Häpeily tuli säännön rikkomisesta, uhmakkuus sai tekemään sen kuitenkin ja ilkikurisuuttani luulin pitäväni salaisuuden.

Kuukausi ilman oli tehnyt tehtävänsä, kiihotuin jo pelkästä ajatuksesta ja itse toimitus kesti noin 18 sekuntia. Fyysisesti laukesin sormilleni mutta ilman lupaa, orgasmi oli mauton, tunnoton, epäonnistunut. Olo oli tyhjä ja pettynyt. Ja samantien, mitään miettimättä tunnustin kaiken herralle. Koska ilman lupaa en saa laueta. Sopersin puhelimessa olevani kuitenkin iloinen koska haluja on tarvinnut herätellä paljon ja nyt se tuli ihan itsestään ja kuitenkaan en ihan oikeasti lauennut ja lopetin melkein ajoissa ja panettaa edelleen ja huono mieli jäi ja anteeksi. Ei tule toistumaan. Puhelimen toisessa päässä hädälleni naureskeltiin lempeästi ihmetellen mitä mulle pitäisi nyt sitten tehdä. Luonnollisesti rangaistus luvattiin, valitettavasti miten ja milloin on vielä harkinnassa.

Myöhemmin kainalossa kerroin olevani hyvin tyytyväinen nykyiseen päätökseen, siihen että saan olla ilman orgasmia. Olen valtavan kiihottunut valtaosan hereilläoloajastani, ei häiritsevissä määrin, vain juuri sopivasti. Kun en saa tyydyttää itseäni, herran valta tuntuu läsnäolevalta koko ajan. Minun haluni eivät ole enää omiani, kaikki on häntä varten. Olen kiitollinen kiihkostani, haluni palvella kasvaa jokaisen päivän myötä. Himoitsen häntä taukoamatta, sillä tiedän saavani helpotuksen vain hänen kauttaan, hänen luvallaan. Jännite väliltämme ei katoa hetkeksikään, minun ollessani erittäin tietoinen siitä etten tule laukeamaan pitkään aikaan.

Orgasmi purkaa jännitteen ja kun en laukea, jännitekään ei katoa. Pysyn oikeanlaisessa mielentilassa ilman houkutteluja. Olen aina valmis ja aina halukas. Miten vain herrani haluaa.

Monesti matka on päämäärää tärkeämpi aivan kuten tässäkin. Hyväilyt lähelle orgasmia, niin lähelle että luulee laukeavansa ja kuitenkaan ei saa, silloin vallasta luopumisen tunne on huikaisevaa. Kiihottuminen äärirajoille ja yli, on mitä miellyttävin olotila kaiken oman ohjauksen kadotessa. Kun tiedän etten saa lupaa, ei painetta laukeamiseen synny ja näin ollen huipulle kiipeäminen on äärettömän helppoa. Taannoin sain luvan nousta herran päälle valmiina ratsastamaan,  mutten saanut kalua sisääni edes pyytämällä. Kerjäsin ja anoin. Vain hiukan häpyhuulia kiusaten, ihania asioita korvaani kuiskaten herra pidätteli minua paikoillani ja olin tulla hulluksi himosta. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen sain liikkua lähellä kovana seisovaa kalua, hyväillä värisevällä vartalollani toisen kiihkoa. Mutta vain hitaasti leikitellen, varovasti kosketellen, härnäten kiimaani. Upoten taas hänen katseeseensa, tunsin vain kosteuteni, himoni, haluni tulla täytetyksi, käytetyksi. Vinguin epätoivoani, huokailin tarvettani. Kun sitten vihdoin sain, olin laueta jo ennenkuin jumalainen kalu oli kokonaan sisälläni. Tiukasti hengitellen pidättelin vain vaivoin orgasmin loitolla tehdäkseni saman heti uudelleen. Ja uudelleen ja uudelleen, kunnes en enää jaksanut ja oli herran aika saada täyttymyksensä.

Jälkeenpäin kiittelin herraa vuolaasti, suutelin ja hyväilin onnellisena siitä tiedosta, että tämä matka on yhteinen valinta kaikkine ylä- ja alamäkineen.

torstai 6. marraskuuta 2014

Love and other pursuits

Päivälleen vuosi sitten olen kirjoittanut herralle ensimmäisestä bilepiiskauksesta. Alla katkelma kirjeestä.

...Ei sovi yhteen arkiminän kanssa tälläinen puuhailu, leikkiminen naisen kanssa. Se on sellainen hauska, hiukan utuinen mielikuva tai ehkä tunne jopa enemmän, mikä jäi päällimmäiseksi mieleen. En tiedä osaisinko selittää, miten irralliselta kokemukselta bilepiiskaus tuntuu näin jälkikäteen. Vähän kuin sitä ei olisi tapahtunut oikeasti, vaikka tiedän sen tehneeni yhdessä sun kanssa. Värähdyttää aina kun sen muistan, itsekseni hymyilen... Meidän välinen leikki on jo niin arkipäiväistä tavallaan, ainakin joka kertaan kuuluvaa etten osaa mieltää siinä olevan yhtään mitään erikoista. Siksi nainen osallisena tuntuu, noh, varmaan ihan fantasialta. Ja oli se vahvasti sellaista, mistä haluan ehdottomasti uusinnan...

Tästä aasinsillasta pääsemme eteenpäin tähän syksyyn, kuinka toisenlaisissa olotiloissa onkaan nyt kuljettu. Viime vuonna kaikki oli uutta ja ihmeellistä, janosin kokemuksia, halusin kaikkea ja uteliaasti moniin asioihin tutustuin. Työt suoritin näin jälkikäteen arvioituna ihan vasemmalla kädellä, koko muu elämä oli niin hiton paljon kiinnostavampaa. Päässä pyöri yötä päivää kiihkeitä fantasioita, hymyn huulille ja punan poskille nostattavia muistikuvia sessioista, ajatus karkaili jatkuvasti menneeseen tai tulevaan. Olin kuitenkin samalla erittäin tyyni ja rauhassa parisuhteessani, en enää etsinyt muuta.

Kiihkeät, pitkäkestoiset sessiot ovat jääneet tänä syksynä vähemmälle ja ne muutamat kerrat ovat sujuneet hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Tilalle on kuitenkin tullut ihana arki, jota saan jakaa mitä upeimman miehen kanssa. Edelleen eri osoitteissa, mutta vahvasti yhdessä. Rauhaisuus jatkuu edellisvuoteen verrattaen samanlaisena, tunteet herraa kohtaan ovat vain vahvemmat ja selvemmät kuin koskaan ennen ja olen hävyttömän onnellinen. Nauran enemmän, iloitsen enemmän. Olen kiinnostunut ympäröivästä maailmasta ja ennenkaikkea muista ihmisistä enemmän kuin vuosiin. Maailma on ihmeellinen paikka ja minä uskallan. Rakastan vahvasti.

Vaikka turhaudunkin toisinaan D/s- dynamiikan vähäiseen läsnäoloon, en vaihtaisi päivääkään pois. Omat huonot tuntemukset ovat vahvistaneet kuitenkin halua pysyä juuri tässä suhteessa, alistuin tai en. Se on toissijaista toimivassa suhteessa, jonka perustukset on valettu rehellisyydelle ja kunnioitukselle. Vaikka takana onkin vaihe, jossa elin ja hengitin kinkyä, ei sen tarvitse olla kaikki kaikessa. Ja pitkällisen itsetutkiskelun jälkeen sain aikaiseksi sisäisen rauhan, jossa pystyn sopeutumaan tähän elämän vaiheeseen, hyväksyen tietynlaisen matalalennon osaksi minua ja meitä. En ole mistään luopumassa, ainoastaan saamassa uudenlaista kokemusta tilalle. Tulen ottamaan tämän kaiken vastaan uteliaisuudella ja nauttimaan siitä jokaisella solullani.

Toivon silti, että ensi vuonna saisin uusinnan yllämainitusta leikkihetkestä. 
Haaveilla täytyy kuitenkin aina.

lauantai 25. lokakuuta 2014

Yöllinen keskustelu

Tapahtui pimeässä, peiton alla, tiukasti lusikassa juuri ennen nukahtamista.

- Milloin viimeksi laukesit? Herra kuiskaa niskaani ja värähdän hiukan. Olen juuri aiemmin tarkistanut asian kalenterista ja vastaan miettimättä: 1.10.
- Siitähän tulee kolme viikkoa jo. Niin tulee...
- Olisiko ensi viikonloppuna taas aika laueta? En vastaa mitään, asia ei ole minun ole päätettävissäni.
- Mutta eihän nartun tarvitsekaan laueta aina. Ei tarvitsekaan... Enkä haluakaan, haluan pysyä kiimassa, odottaen orgasmia, palvellen auliisti ja aina valmiina. Kyöhnään peppuani herraa vasten silmät kiinni, koko ajan kiihottuen puheesta ja matalasta äänestä korvani juuressa.
- Sähän tiedät, kuinka paljon tykkään susta kiimasena, puutteessa olevana. Tiedän, todella hyvin tiedän...
-  Oikein hyvä narttu voisi saada luvan pyytää olla ilman. Itse pyytäisin, osaisinko, pystyisinkö... Ajatus kiihottaa suunnattomasti, haluan pystyä pyytämään ja olla ilman, se tuntuu oikealta.
- Ja todella hyvä narttu saattaisi jopa saada mitä pyytää. Mmh... Vikisen, tärisen, huohotan vasten herraa, putoan lujaa omiin maailmoihin, vastailen harvakseltaan, pystyn vain voihkimaan ja myöntymään kaikkeen.
- Sä olet sellainen pikkuhuora, joka palvelee mielellään. Niin... Käännyn suutelemaan herran kaulaa, hamuan puoliksi tajuissani käsilläni parempaa otetta vahvoista käsivarsista, koskettelen kaikkialle.
- Kyrvänimijä, pikkuhuora, narttu. Joo, niin olen... En saa sanottua enää mitään, rumat sanat lämpimästi korvaan kuiskattuna pudottavat minut ajasta ikuisuuteen.
- Voisitkin itse pyytää, ettet saa laueta. Vaikka koko loppuvuotena? Tietenkin, tottakai, en halua, ei minun tarvitse laueta. Ajatukseni sumenee enkä saa voihkinnaltani suustani sanaa ulos.
- Mutta vain jos itse haluat. Haluan, haluan, ehdottomasti haluan!
- Se tekisi minut iloiseksi. Haluan pyytää. Haluan yrittää. Mitä vain sinun takiasi.
- Mutta vain jos itse haluat. Vien sinut aivan lähelle ja kiellän tulemisen. Voi luoja, kyllä, kyllä, kyllä! Pyörin kiinni herrassa, käteni ovat kaikkialla, huohotan, voihkin, haluan.
- Nyt rauhoitu. Nukkumaanmenoaika. Voih, yritän kovasti rauhoittua. Herra silittää päätäni ja hitaasti kiihkeä liikkeeni loppuu, hengittelen rauhallisemmin, palailen itsekseni.
- Muistatko nyt kaiken?
- Muistan, melko varmasti. Tiedätkö, oon aivan märkä?
- Tiedän.

Nukahdan hymy kasvoillani herran kainalossa.

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Takaisin kuplassa

Menneinä viikkoina alistuminen on ollut työlästä, vaikeaa, suorastaan onnetonta. Asia on harmittanut enemmän minua kuin herraa, olen ollut turhautunut, tuskastunut, suorastaan onneton. Paljon olemme tästä keskustelleet, kokeilleet erilaisia lähestymistapoja, piiskaa ja ei piiskaa, kovia otteita ja hellempiä kainalohetkiä. Minkään erityisemmin auttamatta. Samaan aikaan elämässä tapahtui kaikenlaista sulateltavaa ja soviteltavaa, uusia aikataulutuksia ja uuden rytmin oppimista. Jälkiviisaana voi sanoa, että elämä ajoi alistumisen yli ja ohi, en vain ymmärtänyt silloin.

Nyt on suurimmat myrskyt taputeltu kasaan, tasaisempi minä on lähellä ja alistuminen tulee päivä päivältä luontevammaksi. Joku voisi kysyä, miksi se on niin tärkeää? Miksi alistua, jos kaikki siihen viittaava tuntuu pahalta? Minulle vastaus on helppo ja yksinkertainen. Alistuessani oloni on turvallisempi, mieleni tyynempi ja olen aikaansaavampi, tuottavampi. Olen zen.

Ja oikeasti olen ihan koukussa ääritunteisiin, siihen kun maailma ympäriltä kadottaa ääriviivansa. Siihen kun kipu on enemmän nautintoa kuin kipua. Siihen etten erota mihin lopun ja mistä herra alkaa. Hellyyden tunteisiin herraa kohtaan, kun hän satuttamisen jälkeen vetää kainaloonsa ja silittää. Parhaimmillaan alistuminen on päihdyttävää, voimaannuttavaa ja ah, niin ihanaa.

Temppu ja miten se tehtiin?
Tarina alkaa jälleen suihkusta. Mitään varoittamatta, kesken peseytymisen, herra ottaa napakasti kurkustani kiinni, painaa vasten seinää, katsoo syvälle silmiini ja käskee runkkaamaan. En ole tehnyt niin aikoihin, mutta aivan automaattisesti vien käteni jalkoväliin ja hyväilen itseäni. Jokin äänenpainossa ja varsinkin tuimassa katseessa saa minut tottelemaan. Suihkun hana jää kivuliaasti selkäni alle, mutten enää välitä. Hengitys kulkee vaivalloisesti herrani otteessa, mutta minä nautin. Pikkuhiljaa, hyvin varovasti putoan omaan tilaani. Sitten hän tukistaa lujasti ja painaa minut polvilleni suihkun valuessa pitkin selkääni. Saan kalun suuhuni, teen parhaani keskittyen hartaasti silmät kiinni. Yhtä äkkiä herra lopettaa, jään odottamaan jotain lisää, kaivaten enemmän. Sitä vastoin, hän painaakin jalallaan pääni lattiaan ja pitää sen siellä. Tilanne yllättää minut ja ennenkuin pääni osuu kaakeleihin, itken onnesta. Tähdet olivat kohdallaan, minä alistuin, herra näytti valtansa ja minulle paikkani. Ilman voimankäyttöä, ilman sanoja, vain yhdellä eleellä tiesin jälleen tarkoitukseni.

Siirrymme olohuoneeseen, mieli hiukan pehmenneenä ilman vastarintaa, jään alasti seisomaan keskelle lattiaa. Suureksi ilokseni valun aivan märkänä pitkin reisiä, ihana asia mikä on ollut hetken kadoksissa. Saan piiskaa, mailaa, pienen rangaistuksen unohtamisesta ja kestän kaiken kivun hyvin ja kohtalaisen helposti. Vielä on matkaa täysillä kivusta nauttimiseen, mutta olen jälleen oikealla tiellä. Olen sanoin kuvaamattoman onnellinen. Kontatessani lopulta herran jalkojen väliin, hymyilen typertyneesti. Tunnen oloni seksikkäämmäksi kuin aikoihin, kiihotun lisää omasta kiihottuneisuudestani, pelkään valuttavani lattialle lammikon. Hyväilen herraani, heilutan peppuani, keimailen näkymättömälle yleisölle. Ajatukset ihanasti sekaisin, imen kalua kiitollisena, halukkaana palvelemaan.
Olen perillä.

lauantai 11. lokakuuta 2014

Välinepervoilijat


Koska kaappeihin kurkistelu on kivaa ja uteliaisuus on suuri hyve, paljastamme mekin lelukaappien sisällön muiden bloggareiden tavoin. Lähes poikkeuksetta leikimme herran taloudessa ja sieltä ovat välineet vieneetkin aimo osan säilytystiloista. Yksinasuvan ei tarvitse leluja juurikaan katseilta piilotella, ovi kiinni vaatehuoneesta ja -kaapista ja tavarat ovat näkymättömissä.

Otsikon mukaisesti olemme välinepervoilijoita, ja suhteemme aikana onkin kerääntynyt jos jonkin näköistä lyöntiasetta. Kaikilla on tarkoituksensa ja kaikkia käytetään, mieltymykset vaihtelevat aika ajoin, mutta kaikki saavat olla esillä. Toisilla voi pelotella, joitakin saan palkkioksi. Eri tuntumat ja erilaiset jäljet ovat iso syy, miksi meiltä löytyy monenlaista piiskaa. Esimerkiksi, sydämellä varustettu nahkaläpyskä on arjen kannustin, joka seilaa paikasta paikkaan tarpeen mukaan ohjaten nartun toimia tehokkaammiksi. Suurin osa on yhdessä valittuja, muutamat ovat olleet minulle hyvinkin mieluisia yllätyksiä.






Vaatehuoneen seinällä oli edellisen asukkaan jäljiltä olemassa aivan kuin piiskoja varten tehty teline. Siellä ne kauniisti roikkuvat, helposti lähestyttävinä. Koukusta nopsasti ottaa mukaansa juuri oikean piiskan. Vaatehuoneessa on lisäksi yksi hylly kepeille ja mailoille, joita ei saa roikkumaan.
Oikeassa reunassa roikkuva orjantappurahässäkkä onkin aika ilkeän tuntuinen kapistus, sitä en saa kuin harvakseltaan ja silloinkin täytyy olla syvällä muissa maailmoissa nauttiakseen sen voimasta.







Viereisessä kuvassa kaikki näkyvillä. Puinen maila on herran suosikki, minun vähän vähemmän. Sillä saa tehokkaasti pepun punertamaan ja istumisen seuraaviksi päiviksi kivuliaaksi. Itse pidän kaikista ohuista kepeistä, musta rangaistuspiiska on ikuinen suosikki. Alunperin sillä vain rangaistiin, nykyään toisinaan sitä pyydän. Vie tajun ja jalat alta, ihanaa. Jälkikin on sen mukaista, kauniit viirut jättävää. Vielä olisi etsinnässä jonkinlaisia kumiläpysköitä, sopivia ei vain ole vielä löytynyt.




Alakuvassa erilaisissa koreissa sekalainen lajitelma köyttä, pantoja, kahleita, pyykkipoikia, tappeja, anaalihelmiä, dildoja, vähän kaikkea. Järjestelmällinen puoleni iloitsi suunnattomasti korisäilytyksestä, vietin aika tovin sekatavarakaupan muoviosastolla vertaillen korien kokoa, ulkonäköä ja säilytyskykyä. Jokaiselle pervotavaralle oma laatikkonsa, mahtavaa! 


Olohuoneessa on kaiken tämän lisäksi kaksi pientä koukkua seinässä ja kaksi koukkua katossa. Kaikissa koukuissa olen kerran jos toisenkin roikkunut. Yhteisissä illanistujaisissakaan ei kukaan vieras ole joko huomannut koukkuja tai ovat sitten olleet tarpeeksi hienotunteisia jättääkseen kysymättä niiden tarkoitusta. Tältäkään osin ei siis ole aiheutunut tilannetta, jossa tarvitsisi itseään selitellä.

Kirjahyllyssä levännyt Milo Manara ei ole sen kummempaa vitsinheittoa kirvoittanut, moni on sitäkin uteliaana selaillut. Omasta kirjahyllystäni erotiikkaa en piilottele, hyviä kirjoja annan halukkaille luettavaksi, kunhan ensin olen ne itse hiirenkorville lukenut.

Täytynee tässä vaiheessa tunnustaa, että elämässä ennen herraa, reilu kaksi vuotta sitten, en omistanut edes dildoa. Olin täysin leluneitsyt. Tiesin kaikenlaista olevan tarjolla, mutta ei minulla ollut minkäänlaista mielenkiintoa seksileluihin. Ihmetellen istuin erotiikka-kutsuilla ja hiukan kummastelin toisten halua ostella moisia vempeleitä. Minua ei vain kiinnostanut.  
Sittemmin olen kiinnostunut, ottanut uskaliaita, jopa rohkeita askeleita aikuisten lelumaailmaan ja tutkaillut ihan tosissani, mitä kaikkea voisikaan kokeilla. Ja voi pojat, että olenkin kokeillutkin monenlaista, varsin hyvällä menestyksellä vielä. Ja aion kokeilla ja tutkiskella jatkossakin. 
Elämä on liian lyhyt huonoon seksiin.

maanantai 6. lokakuuta 2014

Hajatelmia

Yllättäviä hetkiä elämässä tulee aina eteen. Hetkiä, jotka hämmästyttävät itseni. Yksi tälläisistä tapahtui jokin aika sitten kotoisasti uimahallissa. Uimahallin pesutilat ovat pyhiä paikkoja, tasa-arvon tyyssijoita, joissa kukaan ei ole toista parempi. Vanhempien rouvien hatarat askeleet, teinien ujous pyyhkeeseen verhottuna, aikuisen naisen määrätietoinen askel, kaikki sopii samaan tilaan.
Suihkussa seisoessani tavalliseen tapaan silmäilin ohikiitävästi kanssakylpijöitä ja  ensimmäistä kertaa koskaan julkisessa paikassa päässäni heräsi levoton kinkymaailma.

Kaikkialla näkyi neitseellisiä peppuja, vaaleita kannikoita vain odottamassa viiruja, jälkiä, ruhjeita. Tuota peppua kyllä kelpaisi läpsiä paljain käsin ja tuota viirut vain kaunistaisivat. Oih, mitkä pakarat! Ja miten kauniit rinnat! Rinnat kaipasivat köysiä ympärilleen, pystyin näkemään kuinka kauniisti mikäkin pari tissejä asettuisi sidontoihin. Kuinka kädet nousisivat ilmaan tarjoten niitä paremmin esille. Ah, noita olisi kiva vähän piiskata, hellästi sivellä. Pienen hetken verkkokalvoilleni piirtyi erittäin kaunis kuvaelma alastomista naisista ja kaikesta kivasta, mitä heidän kanssaan voisi pesutiloissa tehdä.

Toinnuttuani kuumottavista kuvista, harmikseni jouduin toteamaan kaiken jatkuvan ihan ennallaan, ilman yhtäkään kivuliasta inahdusta tai armon anelua.
Ehkä jonakin kauniina päivänä vielä... Halukkaat saa ilmottautua heti!

                                       
   Voi neitoparkoja...



Uimahalli herätti muitakin ajatuksia. Vaikka kannankin ylpeydellä omat jälkeni, ne ovat kauniita muistoja upeista hetkistä, on kaiken esittelylläkin rajansa. Viivoille piiskattuna en näytä ulkopuolisille kehoani, ei ole tarkoitukseni järkyttää ketään eikä horjuttaa tavallisuuden leimaa. Mustelmat pepussa aina voi selittää urheiluvammoina; lääkärit, hierojat ja fysioterapeutit ovat varmasti kaikenlaista jo nähneetkin. Herra mielellään merkkaa minut ennen tälläisiä tilaisuuksia, mutta sen verran häveliäästi kuitenkin, että vain hiukan punastellen selviän tilanteista.
Häpeän puna poskilla kuumottaen muistan paikkani, aina, kaikkialla.

perjantai 19. syyskuuta 2014

Tunnekuohuja, pettymyksiä ja suurta iloa

Olen ollut alistumatta. Syystä tai toisesta, asia on jäänyt taka-alalle parisuhteessa hetkeksi kokonaan. Kunnes koitti kesän viimeinen mökkiviikonloppu, seksiloma kahden kesken luonnon helmassa saunoen, piiskaten, palvellen. Odotukset olivat kummallakin korkealla, minä halukkaana alistumaan ja herra alistamaan.

Ensimmäisenä iltana, koiran ulkoilutuskävelyllä herra piiskailee kevyesti jalkojani talutushihnalla kuin lämmitelläkseen tulevaa varten. Tunnustellen ja kuulostellen kuinka reagoisin. Etureisille, taakse pepulle ja pohkeisiin kannustaen koko ajan kävelemään. Yritän väistellä ja hidastella, varon jokaista lyöntiä. Jos hidastan, saan kovemman iskun. Suureksi harmikseni, pitkän tauon jälkeen kipu on vain kipua. Tuskallista, kivuliasta, ahdistavaa. Haluan nauttia, tiedän pystäväni ja en kuitenkaan pysty. Siinä kävellessä turhaudun itseeni jo niin kovin, että itken ensimmäisen kerran. Mökkitiellä, auringon paisteessa, koivikon kohinassa kokoan hämmentynyttä itseäni.

Myöhemmin huomaan reidessä selvän jäljen hihnasta, kauniin punaisen viivan ja riemuiten kerron tästä herralle. Hänkin innostuu ja vie minut makuuhuoneen puolelle harjoittelemaan lisää. Saan osani mailasta, hiukan piiskasta eikä nautinnosta tietoakaan. Mieli ei pääse mukaan mihinkään kivaan, vaikka kuinka yritän. Irvistän jokaisesta osumasta liian tietoisena kaikesta. Aivan äärettömän ärsyttävää minulle, koska tälläiset käsittelyt ovat olleet kauan suurinta herkkua, kuorrutusta kakun päällä. Vasta kurkkuun naiminen pudottaa, pehmentää mielen, antaudun vihdoin. Ihana pumpuli turruttaa pään ja vain olen. Herra laukeaa kasvoilleni, nautin jokaisesta pisarasta, suu auki hamuan lisää ja saan lisää. Spermaa on kaikkialla kasvoillani, hiuksissa ja rinnan päällä. Hymyilen autuaasti ja jään raukeana makaamaan paikoilleni. Tästä on hyvä jatkaa.

Yöllä herään tulikuuman herran vierestä, joka tarvitsee buranaa ja vettä. Sairastuminen yllätti ja siitä alkaa minun palvelusvuoroni. Kuvioon ei liity alistumista, ei valtaa, ainoastaan halu auttaa toista paranemaan. Ja suuren suuri pettymys siitä, kuinka ihana viikonloppu muualla kääntyikin ihan toisenlaiseksi. Lähtöpäivänä herra on onneksi hiukan paremmassa kunnossa, mutta saan suorittaa siivoukset yksin ja mielessäni kiukuttelen koko ajan. Itsekkäästi, lapsellisesti, liian suurten odotusten romuttuessa puren hammasta ja näytän suloista naamaa. Lopulta kuppini menee nurin tiskatessa ja nurisen ääneen surkeuttani, elämän epäreiluutta, kaikkea kurjuutta. Herra on takanani nopeammin kuin huomaankaan, painaa pääni tiskialtaaseen ja piiskaa minut. Koska en ehtinyt kerätä jännitystä kivusta, jokainen napakka lyönti hyväilee minua, vastarinta valuu ulos minusta. Pehmenen herrani käsissä ja jatkan askareeni tyytyväisenä loppuun.

Kotona saan pidemmän käsittelyn, pikkuhiljaa keho alkaa muistamaan kivun ja nautinnon välisen yhteyden. Saan kalun suuhuni ja piiskan osumia pepulle yhtä aikaa. Minua kehutaan ja nautin. Lyönnit sinkauttavat salamoita kaikkialle vartalooni ja kihisen. Herra panee itselleen orgasmin ja sen jälkimainingeissa, maatessamme sängyllä, kyyneleet valuvat silmistäni, jokainen lihas kouristelee, pääni tyhjenee ajatuksista ja luulen saavani kokovartalo-orgasmin, jos sellainen on fyysisesti edes mahdollista saada. Tämä tunne kompensoi kaiken epäreiluuden maailmassa. Ja tätä haluan lisää.


 

lauantai 30. elokuuta 2014

Kahvilla

Mahtava kesäloma on jo kaukana takana, paluu arkeen on ollut hidasta ja rentoa. Olemme herran kanssa viettäneet paljon yhteistä aikaa nautiskellen ennenkaikkea toisistamme, lämpimistä kesäsäistä, erilaisista tapahtumista ja uusista tuulista suhteemme sisällä.
Mutta palataan vielä aikaan ennen lomaa.

Rakastan hitaita aamuja, joista saa harvakseltaan nauttia. Miten ihanaa on herätä ennen muita vain nukahtaakseen uudelleen. Nähdä päivänvalo verhojen lomasta ja olla välittämättä muiden arjesta. Nukkua epäsovinnaisen myöhään ja painautua herran selkää vasten, suukottaa niskaa ja vähän halata. Odottaa hiljaista murahdusta ja voimakasta kättä, joka painaa jalkojensa väliin peiton alle pitämään kalua suussani, käpertyneenä hiljaa paikoilleni. Miten upealle kasvava kalu tuntuukaan suussani, vaikeuttaen välillä hengittämistä. En saa imeä enkä hyväillä, odotan vain milloin herrani haluaa minua käyttää. Heräilemme hitaasti yhdessä.

Aamukahviaika on meille useasti aivan erityistä aikaa, varsinkin kiireettöminä aamuina. Palvelen herraani vaihtelevin tavoin, ajan kuluessa rutiinit ovat hioutuneet yhteisiksi haluiksi. Keittiössä, kaikessa rauhassa kaadan mustan kahvin kuppiin, lisään hiukan sokeria ja vien sen hänelle. Polvistun hänen jalkojensa väliin, katsomme toisiamme silmiin ja tarjoan kupin kämmeneltäni otettavaksi. Hän ei pidä kiirettä, syvä katse kietoo meidät yhteen, kuppi polttaa punaista ympyrää kämmenelleni ja kuuliaisesti odotan. Mikään tunne ei ole liikaa hänen läheisyydessään, kestän kaiken, haluan kaiken. Koska silmittömästi luotan. Kun hän sitten ottaa kupin itselleen, painan katseeni lattiaan huohottaen. Selvisin jälleen, endorfiinit syöksähtää liikkeelle kipukokemuksen jälkeisesti. Saan kutsun tulla sohvalle hänen viereensä. Makaan sohvalla pää herran sylissä, saan kalun suuhuni ja kuuman kahvikupin niskaani. Ei valuvia nesteitä, ei palovammoja, olen vain kupille alusta. Palveleva alusta. Imen käskettäessä, tyydytän parhaani mukaan. Polttavan kuuma kuppi saattelee oman tahtoni matkalle syvyyteen, pikku hiljaa lakkaan olemasta. Uppoudun oman kuplani sisälle.

Parhaimmillaan kuumuus kirvoittaa kyyneleet silmistäni. Nautin kivusta, kunhan voitan pelkoni. Aluksi aina, pelon tunteet ottavat vallan, mitä kestän tällä kertaa, kuinka paljon minua sattuukaan? Pelkonsa voittaminen turvallisissa olosuhteissa on aina mahtavaa, voimaannuttavaa. Joskus en saa kivusta yliotetta, henkistä niskalenkkiä ja silloin kipu on vain kipua, ei mitään muuta. Hurmokselle ei ole aina sijaa.

Rangaistuksena kahvikuppi on mainio. Jotain sääntöä rikottuani, herra käski minut makaamaan alasti lattialle ja antoi minun odottaa. Rangaistuksen odottaminenkin voi olla tuskaliaan pelottavaa, kun ei voi tietää mitä tulevan pitää. Alan olla hyvissä tiloissa, kun vihdoin saan kupin yläselälleni. Saan ohjeistukseksi pysyä paikoillani, kun piiska heilahtaa. Päälle vielä varoitukset kuumasta juomasta, joka voi läikähtää päälleni. Ajatus sumenee ja tuijotan jonnekin tyhjyyteen. Järki sanoo, ettei todellista vaaraa ole mutta silti pelkään järjettömästi. Kyynel valuu silmäkulmastani lattialle, näen herran kulkevan ympärilläni, mutten enää ymmärrä. Ja tässä kohtaa muistini pettää minut.

En usko saaneeni iskuakaan, aikaa tuskin kului montaakaan minuuttia ja silti kaikki tuntui loputtoman pitkältä piinaukselta. Kasailen itseni herran sylissä, varovasti vien käteni hävylleni ja punastellen huomaan olevani märempi kuin koskaan.




perjantai 18. heinäkuuta 2014

Kylpyhuoneen ilot

Saunan lauteilla, hiljaisessa hämärässä alastomat kehot vierekkäin on helppo jatkaa sessiota. Tai aloittaa uusi. Miten vain. Aivan miten herrani haluaa.

Herra käskee minut alemmalle lauteelle jalkojensa väliin omalle paikalleni. Hän heittää lisää vettä kiukaalle jo ennestään kuumassa saunassa saadakseen kunnolla hien pintaan. Lämpö kietoo minut paikoilleni, herran läsnäolo pitää tiukasti otteessaan. Odotan rauhaisasti vuoroani, pikkuhiljaa unohdan saunan kuumuuden, unohdan itseni suloiseen odotukseen. Muistan ensimmäisen kerran. Istuin silloinkin samalla paikalla, olin juuri lopettanut herrani hyväilyn ja lepuutin päätäni reidellä. Herra kumartui ylleni nähdäkseen katseeni ja siinä hetkessä, aivan vahingossa, yksittäinen hikitippa hänen otsaltaan putosi poskelleni. Jälkeenpäin hän kertoi nähneensä katseestani kiihkon, halun saada lisää. Sittemmin saunoessa saan lähes aina nauttia herrastani tälläkin tavoin. Pitkältä tuntuvan ajan jälkeen hän tarttuu hiuksiini taivuttaakseen päätäni taaksepäin. Hikipisara osuu otsalleni ja värähdän. Nautiskelen jokaisesta tipasta. Avaan suuni hamutakseni lisää. Janoan herraani, jokaista pisaraa jonka vain voin saada. Suolainen hiki osuu silmääni kirvellen, mutta se ei enää häiritse. Olen kaukana.

Ote hiuksistani tiukkenee ja herra vetää minut rinnalleen. Nuole, kuuluu voimakas käsky. Ahnaasti kuljetan kieltäni pitkin alastonta vartaloa, imen itseeni jokaisen pisaran. Kaulalta, solisluun kuopasta, rinnan päältä, läheltä napaa, nivustaipeista, aivan kaikkialta puhdistan herraani nautiskellen. En voisi olla lähempänä ketään kuin tässä hetkessä olen. Kaikessa herkkyydessään, intiimiydessään hetki on kaunis.

Seuraavasta hetkestä on kauneus kaukana. Nopealla liikkeellä hän on takanani, painaa pääni vasten lauteita, vasten kankaisia alustoja ja panee lujaa. Otsani hankautuu kivuliaasti laudepuihin ja jättää jälkeensä näkyvän ruhjeen. Olen silti tyytyväinen. Lopuksi sammutan kiukaan herran jo siirryttyä suihkun puolelle.

En saa vielä peseytyä. En tiedä kuinka, mutta huomaan makaavani selälläni kylmällä, valkoisella kaakelilla. Katon kirkkaat valot sokaisevat hiukan, pehmentäen herrani ääriviivat utuisiksi, epätodellisiksi. Hitaasti hän hyväilee itseään minun ylläni valuttaen limaa päälleni. Sotkien minua. Tehden minusta likaisen narttunsa. Tyydyttäen intohimoni eritteisiin, limaan, spermaan, kuolaan. Ajantajuni on kadonnut jo aikoja sitten, kaikki muukin ymmärrys hämärtyy. On vain sanaton voima, joka pitää minut paikoillani.

Yllättäen saan varpaan sisääni, tartun jalasta kiinni kuin hukkuva ja runkkaan itseäni varvasta vasten, huohotan, kiihotan itseni lähelle orgasmia, haluan, haluan, haluan! Kunnes todellisuus hyökkää päälle, hiukan järkytyn tilanteesta ja putoan. Putoan lujaa pilvilinnoistani, orgasmi karkaa käsistäni ja purskahdan itkuun. Itken hetken voimallisuutta, itken häpeääni, itken kaikkea mielihyvää, sitä mitä en enää kestänyt enempää.

Tapansa mukaan herra nostaa minut lattialta, kietoo halaukseen ja saan koottua itseni. Palailen hitaasti tähän maailmaan. Mutta leikki ei ole vielä ohi, ei lähelläkään. Herra odottaa rauhassa, kunnes olen valmis jatkamaan ja enempiä varoittamatta hän painaa minut polvilleni ja työntää kovan kalunsa syvälle kurkkuuni. Vesipisarat suihkusta osuvat kasvoilleni tehden olostani tukalemman. Minua naidaan suuhun ja kovaa. Antaudun herrani käsiin ja ne kädet ohjailevat minua pitäen hiuksistani kiinni. Tahdottomasti, täysin hänen käsiensä mukaisesti minä liikun tai olen liikkumatta, tarkoituksenani on olla vain reikä, tyydyttäjä. En vastustele mitenkään, annan itseni kokonaan. En osaa ajatella, enkä haluakaan. Nautin käytöstä. Paksua limaa irtoaa kurkustani herran irrotessa minusta. Hän kääntää minut ympäri, hapuilen tukea seinästä kun hän rajusti pannen takaapäin ottaa oman orkkunsa.
Olen käytetty.

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Aamuisin

Koska kesä yllätti pervonkin, arkistoista kaivetaan lisää luettavaa.



Aamuisin herään aina ennen sinua. Sellaisina hiljaisina hetkinä, minusta on ihana kosketella sinua. Silitän niskaasi, suukottelen sitä.  Piirrän pitkiä vetoja sormilla selkääsi, tunnustelen jokaista lihasta, painan välillä kovemmin, välillä hellemmin. Hyväilen vahvoja käsivarsiasi vieden omat sormeni sinun sormiesi lomaan, yhteen kietoutuen. Rakastan alaselkäsi viimeistä mutkaa ennen takamustasi. Sitä on ihana kiusoitella, silitellä ja hieroa, yksi pitkä veto keskeltä kiveksiin hellästi painaen sitä herkkää kohtaa, josta saan sinut  unissasikin voihkimaan. Oikein ajoitettu kosketus sisäreisiisi saa sinut usein kääntymään selälleen haluten lisää. Niin tänäkin aamuna.
Et avaa silmiäsi kun hyväilen edelleen reisiäsi. Tämä hetki on ihana, voin nähdä heti oman kosketukseni voiman. Olen jo kiihottunut ja kiihotun lisää kun näen sinunkin nauttivan. Hitaasti lasken pääni kovenevan kalusi päälle, suutelen sitä housujen päältä. Nopeasti riisun housusi pois, että saisin ottaa sinut suuhuni. Nuolen, imen, nautiskelen. Hidas suihinotto on suurta nautintoa minullekin. Teet niin paljon minulle, tämä on vastapalvelukseni, kiitollisuuden osoitukseni. Nousen ylöspäin vartalollasi. Suutelen vatsaasi, nuolaisen navan tienoilta, hellästi puren nänniäsi. Suutelen kaulaasi ja sitten sinua. Olen hajareisin päälläsi ja ohjaan sinut sisääni. Hitaasti, hitaasti, nauttien jokaisesta sentistä jonka upotat minuun. Kun pääset pohjaan saakka, haukon henkeäni, tunnut niin hyvälle. En haluaisi edes liikkua, vähän vain keinua kalusi sisälläni. Puristat molemmin käsin peppuani, siinä otteessa on sitä jotain. Voihkin ja huohotan korvaasi, puren kaulaasi. Lisäät vauhtia, nousen lähelle orgasmia, puristan kynteni hartiaasi ja lopetan. En saa lupaa orgasmiin etkä sinäkään halua tulla vielä. Haluat säästää kaiken iltaan, jotta sitten lauetessasi saat sotkea minun kasvoni ja hiukseni kauttaaltaan spermallasi. Haluat merkata narttusi kunnolla, näkyvästi. Ja jos, mutta vain jos palvelen herraani hyvin, voin minäkin saada palkkioksi orgasmin. Epävarmuus kiihottaa ja pakottaa käyttäytymään hyvin. Tiedossa on ihana, kokonainen yhteinen päivä täynnä kiusauksia ja kosketuksia, pitkää kiimaista leikkiä. Hyvää huomenta, kuiskaat korvaani ja jätät minut huohottamaan sängylle.
Jatkamme myöhemmin leikkiä. Istun vierelläsi, kun yllättäen käytät valtaasi minuun ja nakkaat minut jalkojesi yli peppu pystyssä. Vastustelen aluksi, tiedän sinun tietävän etten tätä välttämättä halua. Tukistat kovaa ja ymmärrän että nyt on vain parempi nöyrtyä ja totella. Luotan sinuun kuitenkin, et halua minulle mitään pahaa ja uskallan. Tunne on erikoinen. Käsi tukassani ja toinen lyömässä peppuani saa minut uskomaan saavani oikeasti rangaistusta. Mistä minua rangaistaan, sitä en tiedä. Toisaalta olen hämilläni, hämärästi ajattelen kai ansainneeni sen, toisaalta vain nautin rajusta kosketuksestasi. Siirrät kätesi niskaan pitämään minua paikoillani ja tunne on aivan erilainen. Lyöt ihan yhtä lujaa, mutta nyt lyönneissä on hellyyttä. Otteessasi on hellyyttä. Huokailen käsittelyssäsi ja olen tyytyväinen että uskalsin luottaa. Jälkeenpäin pakaroissani kihelmöi kämmentesi jälki ja pidän siitä.
Nojaan pöytään kun tulet seisomaan taakseni. Tunnen sinun lähestyvän, en niinkään kuule sinua. Otan jo valmiiksi paremman asennon, levitän jalkojani vähän enemmän, seison paremmassa ryhdissä selkä hiukan notkolla, peppu tarjolla.  Suutelet niskaani ja puristat rintaani. Suljen silmäni nautinnosta ja työnnän peppuani sinua lähemmäksi. Hieron itseäni lantiotasi vasten, kiima kasvaa sisälläni. Saatan toisella kädellä koskea reittäsi, toisen käden täytyy jäädä tueksi pöydälle.  Kosketa muualtakin, toivon mielessäni. Kuin lukisit ajatukseni, siirrät kätesi jalkoväliin ja sormet suoraan klitorikselle. Painat ja pyörität voimakkaasti, voihkin käsissäsi. Silmissäni sumenee, painaudun kättäsi vasten haluten enemmän, tarviten enemmän ja sinä lopetat. Lyöt minua sisäreisille ja huudahdan kiihkosta. Lyönti sattuu mutta kiihottaa enemmän. Painat vartaloni pöytää vasten ja kuritat peppuani. ”Tästähän sinä pidät”. Isku toisensa jälkeen läimähtää pakaroilleni, enkä saa edes sanottua pitäväni tästä. Sanat eivät tule ulos suustani, ainoastaan voihkintaa. Rakastan tätä kerta kerralta enemmän. Kun näytät minulle paikkani ja käytät valtaasi. Olen narttusi.

torstai 3. heinäkuuta 2014

Jännittää!

Ekat isot bileet edessä viikonloppuna, kihisen miellyttävästi jännityksestä. Asut on soviteltu, korsettiin uudet nauhat aseteltu ja herralta saatu hyväksyvä seisokki. Valmiina Suvilahteen.

On aina vain kummallista oma suhtautuminen ulkonäköön. Minä viihdyn alastomana hyvin, kotona etenkin viuhahtelen melko niukissa varusteissa. Suhtaudun itseeni kohtalaisen mutkattomasti.
Vaatteet päällä taas, sopivissa vaatteissa on hyvä olla ja tykkään leikitellä erilaisilla asuilla. Jokin aika sitten olisin sanonut rakastavani pukeutumista ja kaikkea sitä turhamaisuutta mitä naisena oloon liittyy. Kynsien laittamista, meikkausta, tuoksuja, kaikkea sitä! Nautin sen naamion rakentamisesta, ja nautin niistä katseista ja kehuista.

Mutta kun sovitin bilepukuani, mukavat shortsit ja tiukka korsetti, silloin herralta saamani erittäin positiivinen kommentti hämmensi. Sotki ajatuksia niin etten tiennyt miten olla, hymyilisinkö vai tuhahtaisinko? Että nää nyt oli vaan tämmöset, vaikka olinkin tosiasiassa käyttänyt aikaa asun miettimiseen. Toisaalta tiesin näyttäväni kivalta ja sitten kuitenkin halusin pian pois katseen alta punastellen ja hihitellen. Minua nolostutti ja ujostutti ja ihastutti! Voi, ihana ihmisen ristiriitaisuus. Vaikka tilanne oli itselle tukalahko, tuntui hyvä huomio ja kannustus tärkeältä ihmiseltä kuitenkin mahtavalta. Uskallan mitä vain ja pystyn mihin vain oikea ihminen rinnallani.

Piti siis vain sanomani, olkaa ihania toisillenne ja pidetään hauskaa lauantaina!

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Orgasmeista

Laukean aina vasta luvan saatuani. Nousen lähelle orgasmia hokemalla mantraani "kohta, ihan kohta, saisinko?, NYT!" Joskus en saa lupaa, toisinaan herra antaa luvan etukäteen. Sääntö luotiin, jotta oppisin hallitsemaan orgasmini. Ehdottoman kiellettyä minun on laueta yksin, siitä säännöstä ei neuvotella eikä sitä kyseenalaisteta. Kuitenkin herran läsnäollessa lupasääntöön on olemassa poikkeuksia. 

Muutama hetki taaksepäin, sain piiskauksen. Sellaisen kunnollisen, josta katkeaa muistin filminauha kokonaan, josta jää vain huohottava narttu jäljelle. En pysty kertomaan miten piiskattiin, saati millä välineellä, sen muistan että herra löi kovempaa kuin yleensä. Rajun piiskauksen jälkeen konttasin herran jalkojen väliin pää reidelle lepäämään ja hitto vieköön, laukesin! Siinä ihan itsestään, ilman mitään kosketusta, lattialla polvillani minä tulin. Ja tulin makeasti. Silmissä pimeni, vapisin ja huohotin, kouristin ja kynsin ja laukesin. Tälläinen laukeaminen on niin ihmeellistä ja harvinaista herkkua ettei siihen enää päde sääntö.

Myöhemmin sain etukäteen luvan laueta. Mutta, kun tulet, piiskaan sua samalla. Juuri sillä kerralla en olisi halunnut laueta, en olisi jaksanut yrittää, mutta lupaus yhtäaikaisesta piiskauksesta nosti kierrokset kattoon saman tien eikä mennyt kauaakaan, kun aloitin mantrani. Upposin syvälle herran katseeseen, pää tyhjänä ajatuksista, napakoiden iskujen raidottaessa peppuani, ratsastin ja  laukesin lujaa. Jokainen piiskan sivallus orgasmin aikana lisäsi tuntemusta, säkenöi salamoina pitkin kehoani, pitkitti nautintoa kunnes rojahdin uupuneena herran käsivarsille.

Joskus en saa lupaa laisinkaan, en saa sitä pitkään aikaan. Nartun orkut eivät ole niin tärkeitä, että tarvitsisi aina laueta. Pysyn kiimaisena, halukkaana, valmiina herran kosketukselle. Kiusaaminen monta kertaa lähelle orgasmia on jumalaista. Itse runkattuna, herran pantavana, välineillä tai ilman, kaikin tavoin on mahtavaa. Jokainen kosketus on edellistä tunteikkaampi, voimakkaampi. Aina uudelleen aivan lähelle huippua, jolloin ajoissa lopettaminen kysyy paljon tahtoa ja halua noudattaa herran käskyä, juuri silloin onnistuminen on erityisen tyydyttävää. Lopulta, viimeisillä voimillani, toiveesta ja turhautumisesta silmät lähes kyynelissä anelen taas lupaa. Ei vielä, et saa on yhtä aikaa suuri pettymys ja suuri helpotus. Kaikki se odotus annetaan lähelle ja viedään pois. Jokaisesta kiellosta nöyrryn aina enemmän, muistan kenelle kuulun. Pää pehmenee ihanasti, en muista enää jännittää mitään, tunnen vain himoni ja näen vain herrani. Tiedän paikkani.

Entisenä orgasmiongelmaisena sääntö on helpottanut laukeamista. Entisen elämän parisuhteissakin mottonani oli "omin käsin onneen", enkä edes tajunnut kaivata orgasmia seksissä. En ennen herraani. Hän on jaksanut ihailtavan määrätietoisesti ja pitkäkestoisesti keskittyä minun oloni helpottamiseen, nauttimiseen koska yhteinen nautinto on aina enemmän. Ilman painetta laukeamisesta, niin että joku muu päättää milloin saan laueta, pystyn nauttimaan tuntemuksista ihan eri tavalla. Ei tarvitse jännittää mistään, annan vain mennä. Kun sitten saan luvan, olen jo niin lähellä ja valmis etten enää muista välittää mistään muusta kuin laukeamisesta. Ja tulen. Hyvänä päivänä melkein tulen toisenkin kerran. Ja haluan kohta lisää. Ja lisää. Himoitsen herraani, vain yksi katse häneltä riittää saamaan minut valuvan märäksi odottamaan lupaa, toivomaan ja kaipaamaan.


maanantai 23. kesäkuuta 2014

Arkistoista; 15.4.2013

Vuoden takainen kirjoitus herralle, osan kirjoitan tarinoina, osan pohdintoina.
Nyt arkistoista esille tarina todellisista tapahtumista ja tuntemuksista.


Aloitan jännittämisen jo töissä hyvissä ajoin päivällä. Jännittämisen hyvällä tavalla, niin että perhosia leijailee vatsassa ja turhauttaa kun aika ei kulu tarpeeksi nopeasti iltaa kohti että näen sinut. Näen, kuulen ja ennen kaikkea tunnen sinut. Jalkojen välissä sykkii, ajatus harhailee ja hihittelen paljon. En malta odottaa.

Kotiin päästyäni, menen ensimmäiseksi suihkuun. Kuuman veden valuessa iholleni muistelen edellistä kertaa. Muistan kuumat huulesi kaulallani, kiihkeät suudelmat, varmat otteet jotka ohjailivat minua… Suljen silmät ja nojaan kevyesti lavuaaria vasten kosketellen samalla itseäni. Puristan rintaa purren huulta, raskaitten huokauksien siivittämänä käteni siirtyy alemmaksi toteamaan kosteuteni. Ajatuksen kadotessa, fyysisen mielihyvän vallatessa kehon, hämärästi onnistun hillitsemään itseni ja kuitenkin lopettamaan ajoissa. Minun orgasmini ovat sinun. Mietin hetken sitoutumistani sinuun, sitä kuinka ehdottomasti sinua haluan. Toisinaan se hämmentää, tänään se tuntuu itsestään selvyydeltä ja oikealta. Näin sen kuuluukin olla. Hymyilen peilikuvalleni ja näen peilistä onnellisen naisen.

Kuivaan itseni hitaasti, levitän tuoksuvaa rasvaa hellin liikkein iholleni. Katselen valmiiksi esille otettuja korsettia ja sukkanauhoja, ajattelen sinun tyytyväistä ilmettä kun riisuudun edessäsi ja värähdän taas. Miten voinkaan kiihottua koko ajan pelkästään haaveilemalla. Tosin en kyllä muista koskaan tunteneeni olevani näin seksikäs ja elossa. Ja nauttineeni  niin täysin siemauksin kaikista lihallisista iloista, joita pystymme toisillemme tarjoamaan. Valmistaudun huolellisesti, valitsen vaatteeni tarkoin, pakkaan kassiin piiskat, vedän saappaista vetoketjut kiinni ja suljen oven takanani.

Matkalla asemalle kävelen pää pystyssä, ylpeänä suorastaan.  Ajattelen piiskoja laukussani, en osaa kuvitella miltä ne tuntuvat osuessaan minuun. Muistan rangaistuspiiskan iskut. Varsinkin sen kerran kun sain rangaistuksen tupakoinnista. Sen piti sattua, mutta nautinnon määrä yllätti minut täysin.  Kivun ja nautinnon raja on todellakin häilyvä.  Ensimmäinen isku oli varovainen, kokeileva ja sen kestin hyvin. Hymyilin jopa hiukan, liian aikaisin mutta sen ymmärsin vasta jälkeenpäin. Toisesta iskusta haukoin henkeäni, en kivusta vaan mielihyvästä.  Sanoit jotakin korvaani, en kuullut enkä ymmärtänyt. Kuulin vain huminaa korvissani.  Seuraavan iskun voima pudotti minut käsiltäni, en pysynyt mitenkään asennossa. Kadotin pieneksi hetkeksi tajunnan, sähköiskun lailla kulkeva nautinnon aalto pyyhkäisi voimalla ylitseni, tunsin jokaisessa yksittäisessä lihassäikeessä supistuksen, koko kehossa kokonaisvaltaisen kouristuksen, varpaista sormen päihin, aivan uskomatonta. Kiihotun keskellä katua, keskellä ihmisvilinää ja punastun.

Haet minut asemalta, jännitys tiivistyy. Vaihdamme tavanomaiset kuulumiset vaikka kummankin mieli on jo ihan jossain muualla. Puristat kovasti reittäni, lupaus tulevasta saa minut kostumaan lisää. Katson sinua hymyillen, tunnen itseni onnekkaaksi siitä että tapasimme ja olen jo valmis heittäytymään. Päästyämme sinun luoksesi, kävelen suoraan sisään ja jään odottamaan sinua keskellä lattiaa seisten. Aistit alkavat jo virittäytyä tunnelmaan sopivaksi, tuntoaisti on herkimmillään kaikkien muiden aistien kustannuksella. Vaistoan sinun seisovan takanani ja odotan kiihkeänä ensimmäistä suudelmaa. Kun suutelet kaulaani, kylmät väreet kulkevat läpi vartaloni, ynisen ja huokailen keskittyen vain sinuun. Ja siihen kuinka hyvälle kosketuksesi tuntuu, miltä matala äänesi kuulostaa. Kun käsket riisuutumaan, päässäni ei ole ensimmäistäkään epäilyksen ajatusta. Tottelen heti. Rakastan tunnetta, joka välittyy sinusta kun olet tyytyväinen näkemääsi, se saa minut tuntemaan oloni jumalaiseksi. Rakastan tunnetta, joka tulee kun otat ohjat, saan olla olematta yhtään mitään ja ainoastaan tuntea. Hellä kosketus niskaan tai selkään, pitkä ja kiihkeä suudelma ja olen sulaa vahaa käsissäsi. Teen mitä vain haluat. Heittäydyt sängylle ihailemaan minua ja minä tiedän jäädä odottamaan seuraavaa käskyä. Ristiriitaiset tunteet vellovat, tilanne on kiihottava, on toisaalta noloa seisoa siinä tuijotettavana ja kuitenkin nautin siitä paljon. Haluaisin heittäytyä päällesi ja repiä vaatteesi ja samalla en osaa muuta kuin kiihottuneena odottaa seuraavaa käskyäsi. Odottaminen on piinallista ja silti niin ihanaa.

Käsket hakemaan piiskat, tottelen nauttien. Kun polvistun eteesi, tunnen kuuman katseesi enkä vieläkään pysty enkä halua ajatella mitään. Otat piiskat kädestäni, vilkaisen sinua nopeasti alta kulmien. Avaat housusi ja kaivat ihanan kalusi esille. Ehdin ihailla sitä pienen hetken ennen kuin saan sinut suuhuni. Imen sinua varmana tekemisestäni, varmana halustani, varmana sinusta. Kuullessani sinun voihkivan, kiihotun itsekin enemmän, imen lujempaa, otan syvemmälle ja syvemmälle. Kun irrottaudut minusta, petyn todella paljon. Haluan sinun pitävän päästäni kiinni lujasti ja nussivan minua suuhun, haluan sinun laukeavan naamalleni, haluan sinun käyttävän minua, saat tehdä mitä vain, haluan!

Hetken hengittelyn jälkeen, käsket minut sängylle kontilleen. Jalat levälleen, peppu pystyyn, selkä notkolle. Olen niin avoinna sinulle. Taas nolostun hetkeksi, painan pään alas, nostan pään pystyyn. Haluan tätä, joten pieni epämukavuus on kestettävä. Itsensä haastamista joka kerta, ja kun sen hetken yli pääsee, on palkinto mitä mahtavin. Odotan ensimmäistä piiskan iskua kärsivällisenä, jännittyneenä, kiihottuneena. Silmät kiinni odotan. Aika tuntuu pysähtyneen. Kunnes sivallus osuu pakaroilleni. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Voihkin, puristan peittoa, yritän pysyä paikoillani mutta se on vaikeaa. Yritän vastata puheeseesi mutta se on vaikeaa. Yritän ajatella mutta se on vaikeaa.

Laitat värisevän pepputapin paikoilleen. Huokaisen syvään, rentoutan lihakset ja otan vastaan kaiken. Yllätyn, kuinka hyvälle se tuntuu. Tärinä on miellyttävä, kiihottava. Haluan sinut sisälleni, nyt! Käsket kääntymään selälleni, tämän teen mielelläni. Levitän jalkojani, tarjoten itseäni sinulle. Katson sinua, vihdoinkin on sellainen hetki, että voin niin tehdä.  Haluan tuntea sinut sisälläni, painosi päälläni, kuulla huohotuksesi korvissani, haluan koskea sinua. Kun työnnyt sisääni ja katsot silmiini, siinä hetkessä olemme tasavertaiset ilman rooleja. Kaksi toisiinsa kietoutunutta, intohimonsa sokaisemaa ihmistä. Käännät minut päällesi, upotan kynteni hartiaasi nautinnosta, suutelen kaulaasi, suutelen sinua, puren huultasi, teen kaikkeni ja  mikään ei riitä. En saa sinusta tarpeekseni, ratsastan nautinnon aallolla, nostelen itseäni, hankaan, pyöritän, kynsin, puristan. En tiedä mitä teen, haluan vain laueta. Otat minut tiukkaan otteeseen itseäsi vasten, rentoudun täysin. Panet minua lujaa, varmasti, määrätietoisesti enkä pysty liikahtamaan otteessasi. Se on ihanaa. Alan voihkia kovempaa ja  hokea korvaasi, nyt tulen, nyt, nyt, nyt, NYT!!! Orgasmi on valtava, en pysty kuin hikisenä huohottamaan rintaasi vasten. Suutelen kiitollisena sinua, kiitos, kiitos, kiitos.

Kun olemme hetken levänneet, tarvitsen pienen hetken sinun kainalossa, käsket minut taas selälleni kädet ylös ja liikkumatta. Käskyn vastaanottaminen vapauttaa heti mielihyvää ja laittaa aivot narikkaan. Nyt jännitän ihan toisella tavalla, joudun olemaan liikkumatta ja näen sinut koko ajan. Yhtälö on valmiiksi niin kiihottava, että olen varma epäonnistumisesta. Ja se saa minut yrittämään lujempaa. Kun keskityn liikkumattomuuteen, sen tuottama jännitys jokaisessa lihaksessa virittää tuntemukset äärimmilleen ja sen yli. Kumarrut ylleni ja suutelet vatsaani, siirryt ylemmäksi, imet nänniä, puraiset kaulasta, olet kaikkialla. Suutelet kylkeäni, läheltä kainaloa. Paikka on erikoinen ja siksi erittäin kiihottava. Jalkani heilahtaa yllätyksestä ja toivon pelonsekaisesti ettet huomannut. Suutelet käsivarsiani, kasvojani, nuolet reisiäni enkä pysty sanomaan mitään. Katson anovasti, haluan sinut sisälleni, haluan pyytää, haluan anoa että vapauttaisit minut tästä vankilasta mutta en pysty.  Nautinto on niin suurta ja kokonaisvaltaista etten pysty kuin odottamaan, voihkimaan, huokailemaan. Luojan kiitos, että ymmärrät heittää housusi pois ja painaudut minua vasten. Olet syvällä sisälläni yhdellä, hitaalla työnnöllä jonka voima saa selkäni nousemaan irti sängystä. Olet hetken liikkumatta kunnes aloitat koko ajan kiihtyvän liikkeen. Kovempaa, nopeampaa, syvemmälle, olen täysin ja kokonaan sinun. Myötäilen liikkeitäsi, nautin jokaisesta hetkestä täysillä ja tiedän että tämä kerta on sinulle. Laukeat huutaen ja minä puristan sinut tiukasti lähelleni.

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Miksi kirjoitan?

Miksi minä kirjoitan? Siinäpä kysymys.
Alunperin kirjoitin henkilökohtaisesti herralle palautetta ja pohdintaa sessioista, purin tuntojani, suorastaan terapioin itseäni. Alussa kaikki oli uutta ja todella jännittävää pikkunartulle. Jokainen uusi kokemus kivusta, alistumisesta, hellyydestä, ihan seksistäkin järisytti minun maailmaani tavalla, jota en ilman kirjoittamista olisi pystynyt hallitsemaan. Jokainen kirjoitettu sana oli elintärkeä meidän keskinäisen suhteemme kannalta, väline jonka avulla varmistettiin pysyminen samalla sivulla ja samassa tahdissa. Kirjoittaessa itkin paljon, pohdin paljon, analysoin paljon ja opin valtavasti ennenkaikkea itsestäni, omista haluistani, toiveistani ja peloistani. Nämä seikkailut ovat avanneet mielestä lukkoja, joiden olemassaolosta en tiennytkään. Olen nykyään eheämpi, tasapainoisempi, onnellisempi kuin elämässäni ennen tätä suhdetta, ennen herraa, ennen kuin löysin ja hyväksyin itseni osana BDSM-kulttuuria.

Hyväksyntä on ollut suurena vaikuttimena kirjoittamisessa. Siirtymä lähes seksittömän suhteen toisesta osapuolesta alistuvaksi kipulutkaksi on ollut matka täynnä suuria mullistuksia ja mylläkkää oman pään sisällä. Omien rajojen ylittämiset ja sitä seuranneet tunnontuskat ovat vieneet voimavaroja ja antaneet tilalle uusia taitoja sekä mielenrauhaa ja hyväksynnän siitä, että olen oikealla polulla. Mikään, mistä minä nautin tiettyjen rajojen sisällä, ei voi olla väärin. Meni paljon aikaa antaa itselle lupa nauttia "väkivallasta", esimerkkinä kasvoille lyöminen. Minut on kasvatettu, niinkuin monet muutkin, kunniottamaan toisia ja lyödä ei saa. Varsinkin kasvoihin lyöminen edusti minulle pahaa, julmuutta toista kohtaan, mieli yhdisti sen perheväkivaltaan ja ahdistuin. Aivan turhaan. Avainsanaksi tässä muodostui luottamus ja se hyväksyntä. Luottamus herraan ja hänen hellyyteensä ja ymmärrykseensä, luottamus omiin tuntemuksiin nautinnosta ja hyväksyntä siitä kaikesta nauttimiseen.

Miksi julkinen blogi?
Netti kuvineen ja teksteineen ovat näytelleet suurta osaa tutustumisretkellä tähän ihmeelliseen ja ihanaan elämäntapaan. Erikoisten tuntemusten jälkeen (subdrop, subspace ja muut erikoiset termit), janosin tietoa kaikesta mahdollisesta, miksi näin tapahtuu? Miksi itken piiskauksen jälkeen, miksi kipu ei aina tunnu samalta, mitä muuta voin tehdä, tekeekö tätä joku muukin? Sattumien kautta löysin Peikon ja blondin blogin, sen kautta tai jälkeen Tetriksen seikkailut ja olin ihan myyty ja osaltaan hiukan kai pelastettu. Joku muukin käy läpi samoja ihmetyksiä, tekee samoja asioita ja nauttii elämästään juuri sellaisena kuin on. Sittemmin pikkusiskon matka on ollut todella mielenkiintoista luettavaa. Suomenkielisen tekstin löytäminen oli silloin hankalaa, nyt blogeja syntyy koko ajan enemmän ja se on loistavaa. Vaatimaton ja nöyrä kiitos jokaiselle bloggaajalle.

Jokaisella on oma tapansa ja omat vinoutensa ja blogin kautta voin ylpeästi olla juuri se mitä olen. Voin kertoa siitä lämmöstä ja huolenpidosta, jota saan jokaisen iskun ja jokaisen ruman sanan jälkeen. Voin kertoa siitä luottamuksesta, mitä tarvitaan tässä erityislaatuisessa suhteessa, jota vaalitaan ja hellitään koko ajan. Voin olla onnellinen.

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Koristeena kotona

Olen aiemmin ollut vain pieniä hetkiä herran katsottavana, objektina, koristeena. Alastomana polvillani, kontillaan peppuani tarjoten. Kiinnitettynä seinään tai kattoon, mutta aina vain pieniä hetkiä. Kunnes herra päätti nyt olevan aika kokeilla rajojani ja laittoi minut kaulapannastani ketjulla kattokoukkuun roikkumaan esille kokonaisen elokuvan ajaksi. Tunti viisikymmentä minuuttia. Etukäteen aika tuntui pitkältä. Todella pitkältä.

Vaatteet pois, kaulapanta kaulaan, ketju kiinni pantaan ja narttu kiinni kattokoukkuun. Epäilin hiukan kuinka viihtyisin koko pitkän ajan jaloillani seisten. Saan mahdollisuuden katsoa elokuvaa myös, en halunnut. Haluan käyttää kaiken keskittymisen fiilistelyyn, tunnustella rauhassa omia tuntemuksia ajan edetessä. Herran ohjeistettua minut haluamaansa asentoon, kasvot herraa kohti, jalat hieman levällään, rentoudun ja vastaan herran katseeseen. Saan hyväksyvän hymyn, suljen silmäni ja alan fantasioida.

"Jos jossain muualla roikkuisin näin ja sitten jaloissani olisikin nainen. Seksikäs nainen, joka nuolisi minua nyt, syvältä ja hitaasti, kevyesti kielellä koskisi. Ottaisi kiinni pepustani, puristelisi, painaisi päänsä syvemmälle jalkojeni väliin. Levittäisi pakaroita, sormella hyväilisi minua, esittelisi minua katsojille..."

Käyttäen kaikki likaisimmat tarinat, eroottisimmat odotukset ja kaipaukset, saan ajan kulumaan todella helposti. Kiihotun tietäessäni herran katsovan minua, kiihotun omista kuvitelmistani, kiihotun näennäisen tavallisesta kotitilanteesta. Aivan tavallinen arki-ilta, tavallinen mies tavallisessa kodissa mutta meillä pervokierteellä; alaston nainen koristeena aivan siinä ruudun vierellä. Mainostauolla herra ei nouse istumapaikaltaan vaan ojentaa jalkansa ja kokeilee märkyyttäni varpaalla. Varpaalla! Minulle varpaalla runkkaaminen on todella likaista, alentavaa, hyvin kummallista ja siksi hämmentävän eroottista. Nautin aina tiettyyn pisteeseen saakka, kunnes mieli pysäyttää ja sanoo sen olevan liian outoa. Ja hetkeä myöhemmin haluan lisää.

Leffan jatkuessa lisään kierroksia päänsisäiseen pornoon. Lisää naisia, enemmän käyttämistä, alistamista, seksiä edestä, seksiä takaa, yksin, kaksin, kimpassa. Koskettelen varovaisen toiveikkaasti itseäni, toivoen salaa lupaa enempään. Utuisin silmin katson herraa ja saan samalla käskyn runkata. Teen työtä käskettyä ja nousen lähelle orgasmia, mutta tiedän etten ole vielä saanut lupaa laueta. Lopetan ajoissa jatkaakseni välittömästi uudelleen. Tämä toistuu useasti herran välillä katsoessa minua ja välillä televisiota. Huohotan ja vapisen ketjun varassa, jokin pieni osa päässäni ihmettelee tilannetta, suurempi ääni käskee jatkamaan. Katson herraa silmiin, lukittaudun katseeseen ja annan mennä. Putoan jonnekin muualle, syvälle omaan tilaan, olen vain osaksi läsnä. Kolmannen tai neljännen tai en tiedä monennenko lähelle orgasmia nousun jälkeen herra käskee minut kääntymään ympäri. Tarjoamaan peppuani katsottavaksi. Herra käskee levittämään jalkojani enemmän, kehuu hyväksi nartuksi. Käskee kostuttamaan sormen pillussa ja työntämään sen peppuuni. Hetkeäkään epäröimättä toimin kuin kone, hitaassa liikkeessä vien käteni eteen, sitten taakse. Silmät puoliksi auki, en enää kuule television pauhua, tunnen vain sormeni sisälläni, liikutan sitä hitaasti, voihkin nautiskellen, unohdan hetkeksi paikan ja ajan, ympärillä oleva lakkaa olemasta... Kunnes tunnen orgasmin olevan lähellä, muistan paikan, kuulen äänet ja palaan rymisten todellisuuteen. Hoipertelen ketjun varassa, hengittelen liian kiihkeästi, haluan irti ja soperran vaivalloisesti: en voi uskoa, mitä sait minut tekemään.

Hellästi herra irrottaa ketjuni katosta, katsoo lämpimästi silmiin ja halaa. Sä olet sellainen hyvä narttu, joka tottelee, herra sanoo hymyillen ja painaa pääni rintaansa vasten. Tunnen oloni turvalliseksi, rakastetuksi, onnelliseksi. Leffasta alkaa lopputekstit, kun saan luvan laueta ja upotan kynteni herran hartiaan huutaen orgasmiani.

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Onnen kyyneleet

Ajantaju ja tapahtumien kulku edellisestä sessiosta on jo ihanasti painunut unholaan. On ihanaa, että tälläisiä tulee vieläkin, näinkin pitkän ajan jälkeen. Kun putoan kovaa ja rankasti. Näistä kerroista nautin kaikista eniten. Kun päästän todella irti. 

Aamulla peiton alla hyväilet unista narttua herätellen kiimaa tulevaa varten, ja kun olet saanut minut voihkimaan tarpeeksi nouset ylös ja käsket petaamaan sängyn. Vastentahtoisesti viivytellen nousen minäkin ollen heti alistuvassa mielentilassa. Tiedän saavani tämän päivän aikana toivomaani käsittelyä, olen odottanut sitä jo kauemmin ja olen siitä etukäteen puhunut. Haluan ja himoitsen. Pyllistelen keimaillen vielä alasti sängyn päälle ja ylitse päiväpeittoa asetellessani, odotan koko ajan saavani kannustavaa taputusta pepulle, kai sen saankin. Katselen sinua, ihailen sinua, kiihotun sinusta. Lopulta siistiydyn sinua varten niinkuin monena muunakin aamuna, pukeutumatta vieläkään ja tietämättä yhtään mitä on luvassa.

Katan aamupalan pöytään ja pyydän sinut syömään. Jostain syystä tekemättä mitään erityistä, uhkut jo valmiiksi voimaa ja valtaa. Katsot minua tuimemmin, äänensävysi on kovempi ja askeleesi varmempi. Värisen ja valun märkänä, kiihotun aina vallasta ja varsinkin sen menettämisestä. Seison nöyrästi pöydän vierellä odottaen koska voin kaataa kuppiisi kahvia. Kun leikimme pitkän kaavan mukaan, roolittelu pysyy päällä lähes koko päivän ja monissa eri tilanteissa. Katsot aamiaistasi hyväksyvästi, pyydät kahvisi juuri haluamallasi tavalla enkä edelleenkään katso sinua silmiin. Tästä rakentuu hienovarainen tunnelma, pitkälle viety psykologinen leikki kahden ymmärtävän aikuisen välillä, jotka tuntevat toistensa rajat ja mieliteot. Minä putoan utuiseen mielentilaan, jossa annan sinun viedä.

Käsket minut pöydän alle polvilleni ja annat kalusi suuhuni. Imen herraani nauttien lievästi epämukavasta paikasta. Pääni osuu pöydän kulmaan mutta en välitä. Tässä hetkessä teen vain niinkuin sanotaan. Liian nopeasti käsket minut pois, olet syönyt jo tarpeeksi. Lopulta saan luvan syödä minäkin, pidät aina huolen hyvinvoinnistani, siitä että pysyn voimissani ja virkeänä. Siirryt television ääreen odottamaan ja kun olen valmis, saan käskyn olla hetken koristeena. Nelinkontin peppuni tarjolla sinua päin tunnen katseesi ihollani, tunnen kuinka valun koko ajan märempänä ja nautin. Kiihotun omasta alastomuudestani, luottamuksestani sinua kohtaan, kiihotun itse tilanteesta. Tulet taakseni ja painat sormesi sisääni. Kokeilet minua kuin esinettä, hyvin kliinisesti sormi tai kaksi sisään ilman muuta kosketusta, hyvin on märkä, kovin on liukasta. Huohotan ja pääni on haljeta hyvänolontunteesta. Nostat minut tukasta seisomaan kai, tai ehkä käsket konttaamaan luoksesi, en muista varmaksi mutta päädyn kuitenkin päällesi. Rakastan tätä asentoa, laukean siinä helpoiten ja sinä tiedät sen. Kerta toisensa jälkeen kiellät orgasmini, vaikka anon ja pyytelen. Olen lähellä, menen lähelle ja vaikeroin. Läpsit avokämmenellä kasvoihini orgasmin noustessa. Ei vielä, kuiskaat katsoessasi syvälle silmiini. Pidät kaksin käsin tukastani kiinni ja nostelet minua kalusi päällä kuin räsynukkea. Panet kovaa ja syvälle, voihkin himostani, halustani laueta, vingun toiveitani ja anomuksiani. Saisinko, saisinko, ole kiltti? Vaikka olen päällä, ei ole epäilystäkään siitä kuka on vallassa tai kuka määrää. En minä ainakaan. 
Lopetat liikkeesi hetkeksi ja sanot haluavasi nähdä nartun itkevän vielä tänään. Olen niin syvällä omissa tiloissani, alistuneisuudessani että ymmärrän toiveesi käskyksi ja lähes itken. Olen herrani otteessa ja itken käskystä. Rauhoitat tilanteen ja vedät minut halaukseen. Nyyhkytän hetken rintasi päällä, palailen tähän maailmaan ja naurahdan itsekseni sinulle, että minä sitten oikeasti melkein itkin kun käskit? Niin taisit tehdä, vastaat hymyillen.

Meille, minulle itkeminen sessiossa ei ole koskaan huono asia. Itken useasti tunnekuohussa sekä arkielämässä että leikissä. Siinä purkautuu kaikki hyvä, suuret tunteet ja valtavat mielihyvät. Itkua edeltää aina onnistunut tuokio. Hetki ennen itkua on uuvuttava, väsähdän täysin ja silloin kyynelkanavat aukeavat. Pian sen jälkeen taas voimistun, palailen ja fiilistelen hyvää oloani. Olen tarmokas ja pystyvä, onnellinen. Minulle herran kainalossa kyynelehtiminen on tärkeintä jälkihoitoa, kaunis hetki hellittäväksi ja jaettavaksi. 

perjantai 23. toukokuuta 2014

Rangaistuksen aika

Palvelen herraani vaihtelevasti joko alasti tai palvelijan puvussani, mutta aina ehdottomasti ilman alushousuja. Nöyränä ja valmiina toteuttamaan jokaisen käskyn niin hyvin kuin vain osaan. Olen onnellinen onnistuessani hyvin.


Herran luona.
Ensimmäinen käsky on lyhyt ja ytimekäs "riisu". Aloitan paidasta itsevarma, iloinen hymy kasvoillani jatkaen housuihin, sukkiin, rintaliiveihin. Kapeitten farkkujen lahkeet tuottavat aina vaikeuksia, enkä koskaan riisuudu niin seksikkäästi kuin haluaisin. Kompastelen jalkoihini ja itsevarmuuteni hupenee jokaisen vaatekappaleen vähetessä ihoani verhoamasta. Herrani kävelee ympärilläni katsellen minua ja nolostun tarkentaessani käskyä. Alushousutkin varmaan pois, herra? Saan myöntävän vastauksen hiukan kyllästyneellä äänellä. Kyllähän nartun pitäisi käskyt ymmärtää. Mitä enemmän paljasta ihoa näkyy, sitä vähemmän kontrolloin enää itseäni. Aloitan hitaan putoamisen. Suloisen odotuksen.

Minua odottaa rangaistus aiemmin sattuneista virheistä. Kymmenen mailan iskua. Kymmenen kovaa mailan iskua. Vihaan mailaa. Sen kovaa puista pintaa, sen tuottamaa kipua, osuman laajuutta. Aivan loistava kapine rangaistuksiin siis. Aiemmin rakastin mailaa, halusin vain sitä, toivoin sitä ja nautin siitä. Pelkkä sana "maila" herran sanomana saa aikaan kylmän tuskan hien, kunnioittavan pelon ja sanomattoman toiveen ilman olemisesta.

Seison alasti keskellä lattiaa, odottaen ensimmäistä iskua. Herra nostattaa jännitystäni kävelemällä ympärilläni kuiskaillen korvaani varoituksia rangaistuksesta, kertaamalla virheitäni, onkien minusta oikeita vastauksia. Hengitän syvään, pyydän viimeisen kerran anteeksi ja suljen silmäni. Aloitan laskemisen lopusta alkuun. Toisella lyönnilla putoan polvilleni kivusta, hengittelen lattialla kuunnellen milloin kolmen sekunnin aikarajani umpeutuu ja nousen takaisin jaloilleni juuri ennen. Herra puree korvanlehteäni, nipistää nänniäni kovaa ja upottaa sormensa ensin märkään pilluuni ja siitä suuhuni. Minua sanotaan hyväksi nartuksi imiessäni herran sormea omista limoistani puhtaaksi. Jossain vaiheessa saan kovan kalun käteeni ja ankaran käskyn runkata herraa kunnolla. Saan samalla napakoita iskuja pakaroilleni ja yritän tehdä kaiken. Pysyä paikoillani, kestää iskut, tyydyttää herraa. En tiedä mitä tapahtuu, hukkaan ajantajuni ja kuin sumun takaa kuulen herrani puheen kuinka kovasti hän nauttii nartun satuttamisesta. En saa sanoista kiinni, sivelen kovaa kalua kädelläni puristaen välillä kovemmin, välillä hellemmin mailan iskujen rytmittäessä toimintaani. Iskun osuessa lopetan aina pieneksi hetkeksi huohottaessani kipua ulos ja välittömästi jatkan herran käsittelyä toivoen ettei pientä taukoani huomattu. Rangaistuksen päättyessä saan pudota polvilleni ja kontata aristavan peppuni kanssa herran jalkojen väliin. Painan pääni herran reidelle ja katselen vaativiin, mutta lempeisiin silmiin ja kuiskaan kiitos herra. Ihmeekseni vastaukseni ei olekaan tarpeeksi, tajuan hämärästi että minun vielä odotetaan sanovan jotain, en vain muista mitä. En kerrassaan pysty muistamaan mitä minun vielä kuuluisi sanoa. Hämmennys valtaa mieleni, keskityn kovasti, pitkään ja hartaasti. Yhtäkkiä väläytän kasvoilleni leveän hymyn muistaessani.

Anteeksi herra. Kiitos herra.

Saan luvan nousta lattialta herran viereen sänkyyn, kainaloon turvaan itkemään ulos helpotuksen, jälkitilan hyvältä tuntuneesta sessiosta ja tasaantumaan seuraavaa leikkihetkeä varten.




keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Päästämällä irti sain kaiken

Herran ja minun ensitapaamisesta lähtien minä tiesin kohdanneeni jotain erityistä. Jotain, mikä myöhemmin muuttaisi elämäni huikeasti mielenkiintoisempaan suuntaan.

Iltapäivällä kaiken kiihkeilyn jälkeen, olen käynyt useita kertoja lähellä laukeamista. Ulkona, sisällä, tiskipöytää vasten, suihkussa seisten, olet pyörittänyt minua ihan haluamallasi tavalla niin kuin narttua kuuluukin pyörittää. Mutta osasin epäröidä sinun päälle tulemista, vaikka se on minun lempipaikkani. Paras ikinä. Hyvä narttu. Päästyämme sänkyyn, panet minua lopulta yhtä aikaa sormillasi molempiin reikiin ja se tuntuu hyvälle. Ihana kätesi sisälläni, kiihottavat sanasi korvassani, kuuma hengityksesi niskassani, painosi päälläni.  Saat minut anelemaan lisää, haluan luvan laukeamiseen, haluan orgasmin, haluan ettet lopeta, et saa lopettaa. Olen täysin sinun, kokonaan sinun, vain sinun. Lopulta lopetat jättäen minut roikkumaan orgasmin reunoille. Olen väsynyt. Päästäni pyörällä. Nousen polvilleni kokoamaan itseni ja ajatukseni. Tulet eteeni seisomaan, kai tarkoituksenasi vauhdittaa tekemistäni. Ihana kalusi on suoraan suuni kohdalla ja hamuan sitä suuhuni. Samalla teet jotain selälleni, kosket ehkä raapien tai sivellen, en muista. Saatat ottaa kiinni tukasta tai niskasta, en muista. Saatat sanoa jotain, en muista. En tiedä miksi painan pääni alemmas, vai painatko sinä, mutta se kiihottaa. Pusken päälläni reitesi sisäpintaa, kuolaan hiukan. Tämän nöyremmäksi en pääse. Ihana herra, kiitos herra. Suutelen tai puren jalkaasi, tartun tiukasti kiinni. Lyöt minua pepulle, painan päätäni alemmaksi. Hetkeen en erota rajaa sinun ja minun välillä. Olen sinun, sinussa, sinusta. Kun tunnen painosi niskassani, yläselässä, jossain päälläni,  huokaisen mielihyvästä. Säikähdän taas voimakasta tunnetta, joka tulee hallinnan menettämisestä. Olen täysin antautunut sinulle, olet vahvempi, hallitsevampi, sinä määräät. Pää tyhjenee täysin kaikista ajatuksista, en näe, en kuule, tunnen vain voimasi.
Alistun.       

Ylläoleva teksti on suora lainaus tasan vuoden takaisesta. Ensimmäisiä merkintöjä alistumisesta. Päästämällä irti sain kaiken mitä halusin ja mitä en edes vielä tiennyt haluavani. Aloitimme herran kanssa varovasti tutustumisen valtasuhteisiin, alistumiseen, kipuun ja omiin rajoihin melko kesysti ja turvallisesti, keittiön pöytään sitomisella. Puhetta puolin ja toisin oli paljon jo ennen tätäkin, halua löytyi kummaltakin. Herra tiesi minua enemmän, minä olin ja olen edelleen suurella tutkimusmatkalla itseeni. Erään Tallinnan reissun muistan elävästi, kuinka ensimmäiset kämmenen jäljet polttelivat pakaroitani koko yhden helteisen kesäpäivän ja hymyilin autuaasti.

Sitomiset ovat osaltamme jääneet oikeastaan kokonaan pois sittemmin. Se oli alun pieni kokeilu eikä tuntunut kummankaan mielestä luontevasti meidän tavalta. On helpompaa ja tehokkaampaa käskeä liikkumattomuuteen tai liikkua ihan vapaasti. Tapoja harrastaa on niin monia erilaisia, meidän leikit perustuvat eniten D/s- asetelmaan, kipuun ja sen tuottamiseen. Matkan varrella olen pukeutunut korsetteihin ja sukkanauhoihin, palvelustytöksi pukeudun edelleen, saanut julkisen ja yksityisen piiskauksen dominalta, käynyt kaupassa tappi pepussani, lenkillä pyykkipojat nänneissä, olen ollut erinäisissä tilaisuuksissa herran merkkaamana joko spermalla, fritsuilla(!), koruilla tai muilla näkyvillä merkeillä. Minua on kuvattu. Minua on tukistettu, nipistelty ja läpsitty. Olen kontannut, roikkunut katosta kaulapannastani ja käsistäni, olen ollut ketjutettu seinälle. Minua on nöyryytetty ja olen nöyrtynyt. Olen pelännyt ja ollut turvassa, kuolannut ja itkenyt onnesta. Minulta on kielletty seksi, orgasmit, runkkaaminen. Minua on pantu dildoilla, isoilla ja pienillä, kaikkiin reikiin, päälleni on lauettu ja syljetty. Minua on piiskattu piiskoilla, mailalla, hapsupiiskoilla, erilaisilla lätkillä, kepeillä, avokämmenellä. Olen saanut osumaa kasvoihin, peppuun, jalkoihin, rintoihin, selkään. Olen opetellut laukeamaan herran katsoessa. Olen nauttinut jokaisesta hetkestä.

Ja mikä kaikesta parhainta, yhä edelleen tulee ensimmäisiä kertoja, uusia kokemuksia, kaikki saman ihanan herrani kanssa ja ansiosta.
Olen onnekas.

tiistai 20. toukokuuta 2014

Herra ja narttu

Pieni esittely meistä.
Minä kirjoittaja, narttu, alistuva masokisti. Herra, voimakas, määrätietoinen, rohkea alistaja. Yhdessä kokeilemme rajoja ja nautimme elämästä satumaassa, joka yleisesti lyhennetään muotoon BDSM.
Tässä blogissa maalailen kuvaa meidän näköisestä parisuhteesta, joka on minulle enemmän kuin osiensa summa. Lyhyesti yhteen koottuna olemme melko tavallinen, eri osoitteissa asuva aikuinen pari, jolla on tämä yhteinen salaisuus, takana mieletön matka ja paljon uutta koettavaa ja opittavaa edessä.

Tapasin herrani reilu kaksi vuotta sitten yhteisessä illanvietossa. Minulle oli alusta asti selvää että olin kohdannut jonkun erityisen. Kuinka erityisen, sitä en silloin vielä voinut aavistaakaan. Enkä toisinaan usko vieläkään. Kahteen vuoteen on mahtunut monenlaista kokeilua pervoilun saralla, ja uskoisin meidän löytäneen sen meille parhaiten sopivan tavan, joka tyydyttää molempia melko perusteellisesti. Minä olen ikäänkuin puhjennut kukkaan, herännyt elämään tässä kinkysuhteessa, jossa olen arvostetumpi, hyväksytympi ja onnellisempi kuin koskaan aiemmin.

Kirjoitan enemmän tunteella kuin taidolla, suurella innolla kuitenkin. Olen pitänyt päiväkirjaa herraani varten lähes alusta saakka kun yhteisen leikkitaipaleemme aloitimme. Kommunikointivälineenä kirjoittaminen luonnistuu minulta hyvin, puhuessa aina jotain jää sanomatta. Kirjoittamalla herralle olen käsitellyt kaikki pervoilussa minulle uudet asiat, tunnustellut haaveitani, miettinyt mistä pidän, mistä en ja ennenkaikkea antanut itselleni luvan nauttia. Muiden kinkyblogien ahkerana lukijana haluan tuoda oman näkemykseni ja kokemukseni julki. Blogi on omien mielipiteitteni ja ajatusteni temmellyskenttä, kurkistus alistuvan päähän D/s-suhteessa. Julkaisen jatkossa myös vanhoja kirjoituksiani, ajatuksiani tämän suuren seikkailun varrelta.

Herra ja narttu ovat vakiintuneet käyttöömme leikkiessä, joten luonnollisesti blogissa kuljetaan samoilla nimillä. Kun minua ensimmäisen kerran herra sanoi nartuksi, hihitin ja kihersin kuin pikkutyttö. Punastelin ja kiihotuin, ja mielessäni se oli kauneinta mitä minulle oli sanottu pitkään aikaan. Pyysin toistamaan sen useamman kerran ja hymyilin leveästi koko kotimatkan. Tiesin sen olevan juuri se oikea nimi. Narttu-sanalla on nykyään korvissani hyvinkin kaunis kaiku. Varsinkin tapa, jolla herra sen sanoo. Olen sulaa vahaa herrani käsissä.