Olen ollut alistumatta. Syystä tai toisesta, asia on jäänyt taka-alalle parisuhteessa hetkeksi kokonaan. Kunnes koitti kesän viimeinen mökkiviikonloppu, seksiloma kahden kesken luonnon helmassa saunoen, piiskaten, palvellen. Odotukset olivat kummallakin korkealla, minä halukkaana alistumaan ja herra alistamaan.
Ensimmäisenä iltana, koiran ulkoilutuskävelyllä herra piiskailee kevyesti jalkojani talutushihnalla kuin lämmitelläkseen tulevaa varten. Tunnustellen ja kuulostellen kuinka reagoisin. Etureisille, taakse pepulle ja pohkeisiin kannustaen koko ajan kävelemään. Yritän väistellä ja hidastella, varon jokaista lyöntiä. Jos hidastan, saan kovemman iskun. Suureksi harmikseni, pitkän tauon jälkeen kipu on vain kipua. Tuskallista, kivuliasta, ahdistavaa. Haluan nauttia, tiedän pystäväni ja en kuitenkaan pysty. Siinä kävellessä turhaudun itseeni jo niin kovin, että itken ensimmäisen kerran. Mökkitiellä, auringon paisteessa, koivikon kohinassa kokoan hämmentynyttä itseäni.
Myöhemmin huomaan reidessä selvän jäljen hihnasta, kauniin punaisen viivan ja riemuiten kerron tästä herralle. Hänkin innostuu ja vie minut makuuhuoneen puolelle harjoittelemaan lisää. Saan osani mailasta, hiukan piiskasta eikä nautinnosta tietoakaan. Mieli ei pääse mukaan mihinkään kivaan, vaikka kuinka yritän. Irvistän jokaisesta osumasta liian tietoisena kaikesta. Aivan äärettömän ärsyttävää minulle, koska tälläiset käsittelyt ovat olleet kauan suurinta herkkua, kuorrutusta kakun päällä. Vasta kurkkuun naiminen pudottaa, pehmentää mielen, antaudun vihdoin. Ihana pumpuli turruttaa pään ja vain olen. Herra laukeaa kasvoilleni, nautin jokaisesta pisarasta, suu auki hamuan lisää ja saan lisää. Spermaa on kaikkialla kasvoillani, hiuksissa ja rinnan päällä. Hymyilen autuaasti ja jään raukeana makaamaan paikoilleni. Tästä on hyvä jatkaa.
Yöllä herään tulikuuman herran vierestä, joka tarvitsee buranaa ja vettä. Sairastuminen yllätti ja siitä alkaa minun palvelusvuoroni. Kuvioon ei liity alistumista, ei valtaa, ainoastaan halu auttaa toista paranemaan. Ja suuren suuri pettymys siitä, kuinka ihana viikonloppu muualla kääntyikin ihan toisenlaiseksi. Lähtöpäivänä herra on onneksi hiukan paremmassa kunnossa, mutta saan suorittaa siivoukset yksin ja mielessäni kiukuttelen koko ajan. Itsekkäästi, lapsellisesti, liian suurten odotusten romuttuessa puren hammasta ja näytän suloista naamaa. Lopulta kuppini menee nurin tiskatessa ja nurisen ääneen surkeuttani, elämän epäreiluutta, kaikkea kurjuutta. Herra on takanani nopeammin kuin huomaankaan, painaa pääni tiskialtaaseen ja piiskaa minut. Koska en ehtinyt kerätä jännitystä kivusta, jokainen napakka lyönti hyväilee minua, vastarinta valuu ulos minusta. Pehmenen herrani käsissä ja jatkan askareeni tyytyväisenä loppuun.
Kotona saan pidemmän käsittelyn, pikkuhiljaa keho alkaa muistamaan kivun ja nautinnon välisen yhteyden. Saan kalun suuhuni ja piiskan osumia pepulle yhtä aikaa. Minua kehutaan ja nautin. Lyönnit sinkauttavat salamoita kaikkialle vartalooni ja kihisen. Herra panee itselleen orgasmin ja sen jälkimainingeissa, maatessamme sängyllä, kyyneleet valuvat silmistäni, jokainen lihas kouristelee, pääni tyhjenee ajatuksista ja luulen saavani kokovartalo-orgasmin, jos sellainen on fyysisesti edes mahdollista saada. Tämä tunne kompensoi kaiken epäreiluuden maailmassa. Ja tätä haluan lisää.
