Ajantaju ja tapahtumien kulku edellisestä sessiosta on jo ihanasti painunut unholaan. On ihanaa, että tälläisiä tulee vieläkin, näinkin pitkän ajan jälkeen. Kun putoan kovaa ja rankasti. Näistä kerroista nautin kaikista eniten. Kun päästän todella irti.
Aamulla peiton alla hyväilet unista narttua herätellen kiimaa tulevaa varten, ja kun olet saanut minut voihkimaan tarpeeksi nouset ylös ja käsket petaamaan sängyn. Vastentahtoisesti viivytellen nousen minäkin ollen heti alistuvassa mielentilassa. Tiedän saavani tämän päivän aikana toivomaani käsittelyä, olen odottanut sitä jo kauemmin ja olen siitä etukäteen puhunut. Haluan ja himoitsen. Pyllistelen keimaillen vielä alasti sängyn päälle ja ylitse päiväpeittoa asetellessani, odotan koko ajan saavani kannustavaa taputusta pepulle, kai sen saankin. Katselen sinua, ihailen sinua, kiihotun sinusta. Lopulta siistiydyn sinua varten niinkuin monena muunakin aamuna, pukeutumatta vieläkään ja tietämättä yhtään mitä on luvassa.
Katan aamupalan pöytään ja pyydän sinut syömään. Jostain syystä tekemättä mitään erityistä, uhkut jo valmiiksi voimaa ja valtaa. Katsot minua tuimemmin, äänensävysi on kovempi ja askeleesi varmempi. Värisen ja valun märkänä, kiihotun aina vallasta ja varsinkin sen menettämisestä. Seison nöyrästi pöydän vierellä odottaen koska voin kaataa kuppiisi kahvia. Kun leikimme pitkän kaavan mukaan, roolittelu pysyy päällä lähes koko päivän ja monissa eri tilanteissa. Katsot aamiaistasi hyväksyvästi, pyydät kahvisi juuri haluamallasi tavalla enkä edelleenkään katso sinua silmiin. Tästä rakentuu hienovarainen tunnelma, pitkälle viety psykologinen leikki kahden ymmärtävän aikuisen välillä, jotka tuntevat toistensa rajat ja mieliteot. Minä putoan utuiseen mielentilaan, jossa annan sinun viedä.
Käsket minut pöydän alle polvilleni ja annat kalusi suuhuni. Imen herraani nauttien lievästi epämukavasta paikasta. Pääni osuu pöydän kulmaan mutta en välitä. Tässä hetkessä teen vain niinkuin sanotaan. Liian nopeasti käsket minut pois, olet syönyt jo tarpeeksi. Lopulta saan luvan syödä minäkin, pidät aina huolen hyvinvoinnistani, siitä että pysyn voimissani ja virkeänä. Siirryt television ääreen odottamaan ja kun olen valmis, saan käskyn olla hetken koristeena. Nelinkontin peppuni tarjolla sinua päin tunnen katseesi ihollani, tunnen kuinka valun koko ajan märempänä ja nautin. Kiihotun omasta alastomuudestani, luottamuksestani sinua kohtaan, kiihotun itse tilanteesta. Tulet taakseni ja painat sormesi sisääni. Kokeilet minua kuin esinettä, hyvin kliinisesti sormi tai kaksi sisään ilman muuta kosketusta, hyvin on märkä, kovin on liukasta. Huohotan ja pääni on haljeta hyvänolontunteesta. Nostat minut tukasta seisomaan kai, tai ehkä käsket konttaamaan luoksesi, en muista varmaksi mutta päädyn kuitenkin päällesi. Rakastan tätä asentoa, laukean siinä helpoiten ja sinä tiedät sen. Kerta toisensa jälkeen kiellät orgasmini, vaikka anon ja pyytelen. Olen lähellä, menen lähelle ja vaikeroin. Läpsit avokämmenellä kasvoihini orgasmin noustessa. Ei vielä, kuiskaat katsoessasi syvälle silmiini. Pidät kaksin käsin tukastani kiinni ja nostelet minua kalusi päällä kuin räsynukkea. Panet kovaa ja syvälle, voihkin himostani, halustani laueta, vingun toiveitani ja anomuksiani. Saisinko, saisinko, ole kiltti? Vaikka olen päällä, ei ole epäilystäkään siitä kuka on vallassa tai kuka määrää. En minä ainakaan.
Lopetat liikkeesi hetkeksi ja sanot haluavasi nähdä nartun itkevän vielä tänään. Olen niin syvällä omissa tiloissani, alistuneisuudessani että ymmärrän toiveesi käskyksi ja lähes itken. Olen herrani otteessa ja itken käskystä. Rauhoitat tilanteen ja vedät minut halaukseen. Nyyhkytän hetken rintasi päällä, palailen tähän maailmaan ja naurahdan itsekseni sinulle, että minä sitten oikeasti melkein itkin kun käskit? Niin taisit tehdä, vastaat hymyillen.
Meille, minulle itkeminen sessiossa ei ole koskaan huono asia. Itken useasti tunnekuohussa sekä arkielämässä että leikissä. Siinä purkautuu kaikki hyvä, suuret tunteet ja valtavat mielihyvät. Itkua edeltää aina onnistunut tuokio. Hetki ennen itkua on uuvuttava, väsähdän täysin ja silloin kyynelkanavat aukeavat. Pian sen jälkeen taas voimistun, palailen ja fiilistelen hyvää oloani. Olen tarmokas ja pystyvä, onnellinen. Minulle herran kainalossa kyynelehtiminen on tärkeintä jälkihoitoa, kaunis hetki hellittäväksi ja jaettavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti