Miksi kirjoitan?

Miksi minä kirjoitan? Siinäpä kysymys.
Alunperin kirjoitin henkilökohtaisesti herralle palautetta ja pohdintaa sessioista, purin tuntojani, suorastaan terapioin itseäni. Alussa kaikki oli uutta ja todella jännittävää pikkunartulle. Jokainen uusi kokemus kivusta, alistumisesta, hellyydestä, ihan seksistäkin järisytti minun maailmaani tavalla, jota en ilman kirjoittamista olisi pystynyt hallitsemaan. Jokainen kirjoitettu sana oli elintärkeä meidän keskinäisen suhteemme kannalta, väline jonka avulla varmistettiin pysyminen samalla sivulla ja samassa tahdissa. Kirjoittaessa itkin paljon, pohdin paljon, analysoin paljon ja opin valtavasti ennenkaikkea itsestäni, omista haluistani, toiveistani ja peloistani. Nämä seikkailut ovat avanneet mielestä lukkoja, joiden olemassaolosta en tiennytkään. Olen nykyään eheämpi, tasapainoisempi, onnellisempi kuin elämässäni ennen tätä suhdetta, ennen herraa, ennen kuin löysin ja hyväksyin itseni osana BDSM-kulttuuria.

Hyväksyntä on ollut suurena vaikuttimena kirjoittamisessa. Siirtymä lähes seksittömän suhteen toisesta osapuolesta alistuvaksi kipulutkaksi on ollut matka täynnä suuria mullistuksia ja mylläkkää oman pään sisällä. Omien rajojen ylittämiset ja sitä seuranneet tunnontuskat ovat vieneet voimavaroja ja antaneet tilalle uusia taitoja sekä mielenrauhaa ja hyväksynnän siitä, että olen oikealla polulla. Mikään, mistä minä nautin tiettyjen rajojen sisällä, ei voi olla väärin. Meni paljon aikaa antaa itselle lupa nauttia "väkivallasta", esimerkkinä kasvoille lyöminen. Minut on kasvatettu, niinkuin monet muutkin, kunniottamaan toisia ja lyödä ei saa. Varsinkin kasvoihin lyöminen edusti minulle pahaa, julmuutta toista kohtaan, mieli yhdisti sen perheväkivaltaan ja ahdistuin. Aivan turhaan. Avainsanaksi tässä muodostui luottamus ja se hyväksyntä. Luottamus herraan ja hänen hellyyteensä ja ymmärrykseensä, luottamus omiin tuntemuksiin nautinnosta ja hyväksyntä siitä kaikesta nauttimiseen.

Miksi julkinen blogi?
Netti kuvineen ja teksteineen ovat näytelleet suurta osaa tutustumisretkellä tähän ihmeelliseen ja ihanaan elämäntapaan. Erikoisten tuntemusten jälkeen (subdrop, subspace ja muut erikoiset termit), janosin tietoa kaikesta mahdollisesta, miksi näin tapahtuu? Miksi itken piiskauksen jälkeen, miksi kipu ei aina tunnu samalta, mitä muuta voin tehdä, tekeekö tätä joku muukin? Sattumien kautta löysin Peikon ja blondin blogin, sen kautta tai jälkeen Tetriksen seikkailut ja olin ihan myyty ja osaltaan hiukan kai pelastettu. Joku muukin käy läpi samoja ihmetyksiä, tekee samoja asioita ja nauttii elämästään juuri sellaisena kuin on. Sittemmin pikkusiskon matka on ollut todella mielenkiintoista luettavaa. Suomenkielisen tekstin löytäminen oli silloin hankalaa, nyt blogeja syntyy koko ajan enemmän ja se on loistavaa. Vaatimaton ja nöyrä kiitos jokaiselle bloggaajalle.

Jokaisella on oma tapansa ja omat vinoutensa ja blogin kautta voin ylpeästi olla juuri se mitä olen. Voin kertoa siitä lämmöstä ja huolenpidosta, jota saan jokaisen iskun ja jokaisen ruman sanan jälkeen. Voin kertoa siitä luottamuksesta, mitä tarvitaan tässä erityislaatuisessa suhteessa, jota vaalitaan ja hellitään koko ajan. Voin olla onnellinen.