keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Käyttäydyn aina hyvin

"Käyttäydy aina hyvin ja puhu kohteliaasti", tähän ohjeeseen kiteytyy mennyt viikonloppu. Soitin suutani herralle kieltäytyen tekemästä pikkujuttua, joka minun kuuluu lähes poikkeuksetta hoitaa ja rangaistushan siitä seurasi. Luonnollisesti. Tiesin kyllä varmasti, mitä moisesta niskoittelusta seuraa ja tein sen silti. Harmittavaa myöntää, härnäsin ja haastoin ihan tahallani, puoliksi tosissaan harmistuen tilanteesta, mutta  kuitenkin pilke silmäkulmassa.

Toistin temppuni useamman kerran saman illan aikana saaden joka kerta pikaisen kurinpalautuksen. Näin ja tunsin herran turhautumisen, mutta en enää osannut lopettaa. En ennenkuin herra nappasi tukastani kiinni ja syvälle silmiin katsoen varmisti kohtaloni. 
- Oletko unohtanut taas miten käyttäydytään? Pitänee palautella muistiin...
Riisuin vaatteeni pois nöyränä, tietäen tehneeni virheen ja valmistauduin ottamaan rangaistukseni vastaan tavallaan helpottuneena. Helpottuneena siitä, että minusta kitketään turha kiukuttelu pois hyvinkin tarpeellisella piiskauksella. Otin oikean asennon painaen katseeni lattiaan, mutta samalla kannoin vartaloni ylpeydellä.
- Kymmenen piiskaniskua. Laske kaikki ääneen.
Herra ei lämmitellyt hellemmillä lyönneillä, vaan aloitti suoraan kovan sarjan ohuella bambukepillä. Jokainen isku sattui edellistä enemmän, mutta ylpeys ei antanut periksi kivun näyttämiselle. Rikoin selvää sääntöä, silloin myös kestän selvät seuraukset. Laskin jokaisen iskun ääneen, samalla aina kivun ulos huokaisten. Tunsin erikoista tyydytystä kestäessäni lyönnin toisensa jälkeen pakoilematta, asentoa vaihtamatta. Kivun kyynel silmäkulmassa sain laskettua kymmeneen saakka. Piiskaus oli rankka, tunsin jäljet pepussani vielä kaksi päivää myöhemmin.

Myöhemmin herran kainalossa, ihmettelin tuntemuksiani. Piiskaus ei itseasiassa ollut lainkaan nautinnollista, en saavuttanut minkäänlaista hurmosta ja kuitenkin oloni oli mitä mainioin. Pehmeä ja rento, tyyni ja rauhallinen. En olisi halunnut nousta pois kainalosta ollenkaan, en olisi halunnut luopua epätodellisesta rauhan tunteesta. Arkeen palaaminen on kuitenkin aina pakollista, vaikka ei huvittaisikaan. Piiskauksen jälkeisen hyvän olon tunteen saan siirrettyä helposti ihan tavallisiinkin päiviin. Asiat sujuvat helpommin enkä tunne suurta tarvetta olla millään tavoin hankala ympäristölleni. Käyttäydyn aina hyvin. Toki kynnysmatto en ole, mutta kaikki ylimääräinen ja turha kitinä katoaa piiskauksesta. Piiskaus tyynnyttää. Kaikki näin sanottuna, harkitsimme pitäisikö tälläisen nopean ja kovan piiskauksen tulla tavaksi, arkirutiiniksi? Olisin ehdotukselle ehdottoman suopea.

Tunnen vastuukseni vielä tähdentää ja alleviivata, että ketään ei saa satuttaa vasten tahtoaan. Minulla on jatkuvasti oikeus ja velvollisuus jopa, keskeyttää leikki tarvittaessa. Turvasana on käytössä ja hallinnassa. Tämä pieni huoli juontuu ihan siitä ajatuksesta, etten ole varma millainen kuva teksteistä kulloinkin välittyy lukijalle. Toisinaan harkitsen sensurointia tapahtuneista tilanteista peläten liian julmaa mielikuvaa. En ole mitään kyllä jättänyt kertomatta sitten kuitenkaan. Kaikki toiminta kun perustuu kahden toisiaan kunnioittavan aikuisen väliseen kanssakäymiseen, yhdessä sovittujen raamien sisällä, aina arvostavasti ja lämpimästi. Hienoista ristiriitaa omassa päässä aiheuttaa lämpimän parisuhteen ja alentavan kohtelun ääripäät, mutta käytännössä ne tukevat toinen toistaan oikein mainiosti. Ilman turvallista suhdetta, en voisi alistua täysin.

2 kommenttia:

  1. Ihana teksti ja ihan hyvä tuo loppuselvennyskin aina välillä tehdä.
    Tekstiäsi lukiessa pystyin hyvin samaistumaan ja mietinkin, että juuri tuollaisen kipakan rangaistuspiiskauksen miellän D/s-suhteen elementiksi, kun taas huumaa ja nautintoa tuova piiskaus voi tulla keneltä tahansa asiansa osaavalta ja reilulta tyypiltä. Näin sen näkisin siis omalta kohdaltani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullahan ei varsinaisesti vertailukohtaa ole, sen verran kauan on edellisestä vieraan antamasta piiskauksesta. Ehkäpä kohta olisi taas aika kokeilla. ;)
      Mutta tosiaan, jos rangaistus tuntuisi aina vain yltiöpäisen hyvältä, niin mikäs rangaistus se sitten enää olisikaan? Sehän olisi sitten palkkiopiiskaus, ja se on jo ihan toinen juttu.

      Poista