Jännittää!

Ekat isot bileet edessä viikonloppuna, kihisen miellyttävästi jännityksestä. Asut on soviteltu, korsettiin uudet nauhat aseteltu ja herralta saatu hyväksyvä seisokki. Valmiina Suvilahteen.

On aina vain kummallista oma suhtautuminen ulkonäköön. Minä viihdyn alastomana hyvin, kotona etenkin viuhahtelen melko niukissa varusteissa. Suhtaudun itseeni kohtalaisen mutkattomasti.
Vaatteet päällä taas, sopivissa vaatteissa on hyvä olla ja tykkään leikitellä erilaisilla asuilla. Jokin aika sitten olisin sanonut rakastavani pukeutumista ja kaikkea sitä turhamaisuutta mitä naisena oloon liittyy. Kynsien laittamista, meikkausta, tuoksuja, kaikkea sitä! Nautin sen naamion rakentamisesta, ja nautin niistä katseista ja kehuista.

Mutta kun sovitin bilepukuani, mukavat shortsit ja tiukka korsetti, silloin herralta saamani erittäin positiivinen kommentti hämmensi. Sotki ajatuksia niin etten tiennyt miten olla, hymyilisinkö vai tuhahtaisinko? Että nää nyt oli vaan tämmöset, vaikka olinkin tosiasiassa käyttänyt aikaa asun miettimiseen. Toisaalta tiesin näyttäväni kivalta ja sitten kuitenkin halusin pian pois katseen alta punastellen ja hihitellen. Minua nolostutti ja ujostutti ja ihastutti! Voi, ihana ihmisen ristiriitaisuus. Vaikka tilanne oli itselle tukalahko, tuntui hyvä huomio ja kannustus tärkeältä ihmiseltä kuitenkin mahtavalta. Uskallan mitä vain ja pystyn mihin vain oikea ihminen rinnallani.

Piti siis vain sanomani, olkaa ihania toisillenne ja pidetään hauskaa lauantaina!