Kuten en ole koskaan- haasteessa kävi ilmi, kukaan ei koskaan ole vielä pissannut minun päälleni. Ei vaikka olen kovasti toivonut, suuresti haaveillut ja asian vienosti ääneen kuiskannut. Ja tietenkin häpeääni punastellut ja kainosti hihitellyt. Voi jospa vielä joskus... Menemättä sen syvemmin siihen miksi tämä minua kiihottaa, en siis tiedä enkä ole sen enempää asiaa pohtinut, kerron kuinka meillä luovitaan välillä kovinkin erilaisten halujen keskellä.
Herralle tämä on ollut hankalampi asia ja vaikka olenkin halustani useasti kertonut, en ole tosissani odottanut toteutusta. Ymmärrän vallan hyvin ettei jokaista eritteet kiinnosta. Sperma ja oma kuolani ovat edelleen minulle ne ykkösasiat tällä saralla ja tiedän pärjääväni hyvin ilman tätä kokemusta, vaikka kovasti sitä haluaisinkin. Ihan kaikessa ei meidänkään mieltymykset kohtaa. Kaikkea ei tarvitse saada eikä mitään edelleenkään voi tehdä vastentahtoisesti. Mutta koska hän on luova ja vilkkaalla mielikuvituksella varustettu herrasmies, on minun pieni toiveeni tullut hyvin kuulluksi ja tarkkaan pohdituksi. Samalla herra keksi ratkaisun, joka tyydyttää kumpaakin ja on ollut erittäin onnistunut kompromissi.
Lempeän saunahetken jälkeen olin pesemässä herran selkää ja jutustelin niitä näitä säästä tai mistä lie. Selän pesu karkealla sienellä on minulle/meille eräänlainen siirtymä palveluun. Nautin suunnattomasti konkreettisesta tekemisestä, yksinkertainen hankausliike on huumaavaa. Saippuavaahdon levittäminen pitkin selkää vapaalla kädellä pakaroita hyväillen on harras toimitus. Se tunne kuinka käsi lipuu vaivattomasti ja pehmeästi toisen keholla on upeaa, unohtumatonta. Ihon koskettaminen, hyväily on aina kaunista ja herkkää. Kun ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen olin lopulta valmis, hän painoi minut polvilleni ja antoi kalunsa suuhuni ikäänkuin palkinnoksi. Imin parhaani mukaan tunnustellen kielelläni jokaista herkkää kohtaa, hamuten käsilläni tukea herran jaloista työntöjen voimistuessa syvemmälle kurkkuuni. Tiukka ote tukastani ei hellittänyt hetkeksikään, ennenkuin aivan viimeiseksi sain vielä muutaman napakan avokämmenlyönnin kasvoilleni.
Herra käski minut lattialle makaamaan mahalleni pää käännettynä sivulle niin, että pystyisin näkemään hänet. Jalallaan päätäni painaen hän varmisti etten kääntäisi päätäni pois. Jalka kasvoilla on niin alentava teko, että lakkaan olemasta. Suuresti väheksyvä ele, jonka jälkeen en pysty enää varmasti muistamaan oliko suihku päällä vai ei, muistini pettää minut. Sen minä muistan, että näin sumein silmin kalun herran kädessä, tunsin jotain lämmintä valuvan päälleni ja huomasin oman käteni kouristelevan nyrkkiin-auki sormet täristen tahdostani riippumatta. Muistan miettineeni pidänkö suuni auki vai kiinni, taisin pitää kiinni. Muistan pienen hetken epäilleeni, mutta päätin uskoa. Muistan nyyhkyttäneeni täyttymyksen tunteesta, muistan kiittäneeni luojaa kaikesta ihanasta ja muistan toivoneeni ettei tämä hetki loppuisi koskaan.
Valitettavasti kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin täytyi tästäkin palata. Ja suurena antikliimaksina kerrottakoon, en edelleenkään saanut kultaista suihkua, ihan vettä vain. Mutta tässä yksi suuri syy miksi arvostan herraa äärettömän paljon. Hän osaa luoda pettämättömän tunnelman ja vie minut uskomattomille matkoille oman mieleni sisään. Turvallisesti ohjaa ja tuo takaisin, satuttaa ja pitää hyvänä. Olen onnekas.
maanantai 15. joulukuuta 2014
keskiviikko 10. joulukuuta 2014
Käyttäydyn aina hyvin
"Käyttäydy aina hyvin ja puhu kohteliaasti", tähän ohjeeseen kiteytyy mennyt viikonloppu. Soitin suutani herralle kieltäytyen tekemästä pikkujuttua, joka minun kuuluu lähes poikkeuksetta hoitaa ja rangaistushan siitä seurasi. Luonnollisesti. Tiesin kyllä varmasti, mitä moisesta niskoittelusta seuraa ja tein sen silti. Harmittavaa myöntää, härnäsin ja haastoin ihan tahallani, puoliksi tosissaan harmistuen tilanteesta, mutta kuitenkin pilke silmäkulmassa.
Toistin temppuni useamman kerran saman illan aikana saaden joka kerta pikaisen kurinpalautuksen. Näin ja tunsin herran turhautumisen, mutta en enää osannut lopettaa. En ennenkuin herra nappasi tukastani kiinni ja syvälle silmiin katsoen varmisti kohtaloni.
- Oletko unohtanut taas miten käyttäydytään? Pitänee palautella muistiin...
Riisuin vaatteeni pois nöyränä, tietäen tehneeni virheen ja valmistauduin ottamaan rangaistukseni vastaan tavallaan helpottuneena. Helpottuneena siitä, että minusta kitketään turha kiukuttelu pois hyvinkin tarpeellisella piiskauksella. Otin oikean asennon painaen katseeni lattiaan, mutta samalla kannoin vartaloni ylpeydellä.
- Kymmenen piiskaniskua. Laske kaikki ääneen.
Herra ei lämmitellyt hellemmillä lyönneillä, vaan aloitti suoraan kovan sarjan ohuella bambukepillä. Jokainen isku sattui edellistä enemmän, mutta ylpeys ei antanut periksi kivun näyttämiselle. Rikoin selvää sääntöä, silloin myös kestän selvät seuraukset. Laskin jokaisen iskun ääneen, samalla aina kivun ulos huokaisten. Tunsin erikoista tyydytystä kestäessäni lyönnin toisensa jälkeen pakoilematta, asentoa vaihtamatta. Kivun kyynel silmäkulmassa sain laskettua kymmeneen saakka. Piiskaus oli rankka, tunsin jäljet pepussani vielä kaksi päivää myöhemmin.
Myöhemmin herran kainalossa, ihmettelin tuntemuksiani. Piiskaus ei itseasiassa ollut lainkaan nautinnollista, en saavuttanut minkäänlaista hurmosta ja kuitenkin oloni oli mitä mainioin. Pehmeä ja rento, tyyni ja rauhallinen. En olisi halunnut nousta pois kainalosta ollenkaan, en olisi halunnut luopua epätodellisesta rauhan tunteesta. Arkeen palaaminen on kuitenkin aina pakollista, vaikka ei huvittaisikaan. Piiskauksen jälkeisen hyvän olon tunteen saan siirrettyä helposti ihan tavallisiinkin päiviin. Asiat sujuvat helpommin enkä tunne suurta tarvetta olla millään tavoin hankala ympäristölleni. Käyttäydyn aina hyvin. Toki kynnysmatto en ole, mutta kaikki ylimääräinen ja turha kitinä katoaa piiskauksesta. Piiskaus tyynnyttää. Kaikki näin sanottuna, harkitsimme pitäisikö tälläisen nopean ja kovan piiskauksen tulla tavaksi, arkirutiiniksi? Olisin ehdotukselle ehdottoman suopea.
Tunnen vastuukseni vielä tähdentää ja alleviivata, että ketään ei saa satuttaa vasten tahtoaan. Minulla on jatkuvasti oikeus ja velvollisuus jopa, keskeyttää leikki tarvittaessa. Turvasana on käytössä ja hallinnassa. Tämä pieni huoli juontuu ihan siitä ajatuksesta, etten ole varma millainen kuva teksteistä kulloinkin välittyy lukijalle. Toisinaan harkitsen sensurointia tapahtuneista tilanteista peläten liian julmaa mielikuvaa. En ole mitään kyllä jättänyt kertomatta sitten kuitenkaan. Kaikki toiminta kun perustuu kahden toisiaan kunnioittavan aikuisen väliseen kanssakäymiseen, yhdessä sovittujen raamien sisällä, aina arvostavasti ja lämpimästi. Hienoista ristiriitaa omassa päässä aiheuttaa lämpimän parisuhteen ja alentavan kohtelun ääripäät, mutta käytännössä ne tukevat toinen toistaan oikein mainiosti. Ilman turvallista suhdetta, en voisi alistua täysin.
Toistin temppuni useamman kerran saman illan aikana saaden joka kerta pikaisen kurinpalautuksen. Näin ja tunsin herran turhautumisen, mutta en enää osannut lopettaa. En ennenkuin herra nappasi tukastani kiinni ja syvälle silmiin katsoen varmisti kohtaloni.
- Oletko unohtanut taas miten käyttäydytään? Pitänee palautella muistiin...
Riisuin vaatteeni pois nöyränä, tietäen tehneeni virheen ja valmistauduin ottamaan rangaistukseni vastaan tavallaan helpottuneena. Helpottuneena siitä, että minusta kitketään turha kiukuttelu pois hyvinkin tarpeellisella piiskauksella. Otin oikean asennon painaen katseeni lattiaan, mutta samalla kannoin vartaloni ylpeydellä.
- Kymmenen piiskaniskua. Laske kaikki ääneen.
Herra ei lämmitellyt hellemmillä lyönneillä, vaan aloitti suoraan kovan sarjan ohuella bambukepillä. Jokainen isku sattui edellistä enemmän, mutta ylpeys ei antanut periksi kivun näyttämiselle. Rikoin selvää sääntöä, silloin myös kestän selvät seuraukset. Laskin jokaisen iskun ääneen, samalla aina kivun ulos huokaisten. Tunsin erikoista tyydytystä kestäessäni lyönnin toisensa jälkeen pakoilematta, asentoa vaihtamatta. Kivun kyynel silmäkulmassa sain laskettua kymmeneen saakka. Piiskaus oli rankka, tunsin jäljet pepussani vielä kaksi päivää myöhemmin.
Myöhemmin herran kainalossa, ihmettelin tuntemuksiani. Piiskaus ei itseasiassa ollut lainkaan nautinnollista, en saavuttanut minkäänlaista hurmosta ja kuitenkin oloni oli mitä mainioin. Pehmeä ja rento, tyyni ja rauhallinen. En olisi halunnut nousta pois kainalosta ollenkaan, en olisi halunnut luopua epätodellisesta rauhan tunteesta. Arkeen palaaminen on kuitenkin aina pakollista, vaikka ei huvittaisikaan. Piiskauksen jälkeisen hyvän olon tunteen saan siirrettyä helposti ihan tavallisiinkin päiviin. Asiat sujuvat helpommin enkä tunne suurta tarvetta olla millään tavoin hankala ympäristölleni. Käyttäydyn aina hyvin. Toki kynnysmatto en ole, mutta kaikki ylimääräinen ja turha kitinä katoaa piiskauksesta. Piiskaus tyynnyttää. Kaikki näin sanottuna, harkitsimme pitäisikö tälläisen nopean ja kovan piiskauksen tulla tavaksi, arkirutiiniksi? Olisin ehdotukselle ehdottoman suopea.
Tunnen vastuukseni vielä tähdentää ja alleviivata, että ketään ei saa satuttaa vasten tahtoaan. Minulla on jatkuvasti oikeus ja velvollisuus jopa, keskeyttää leikki tarvittaessa. Turvasana on käytössä ja hallinnassa. Tämä pieni huoli juontuu ihan siitä ajatuksesta, etten ole varma millainen kuva teksteistä kulloinkin välittyy lukijalle. Toisinaan harkitsen sensurointia tapahtuneista tilanteista peläten liian julmaa mielikuvaa. En ole mitään kyllä jättänyt kertomatta sitten kuitenkaan. Kaikki toiminta kun perustuu kahden toisiaan kunnioittavan aikuisen väliseen kanssakäymiseen, yhdessä sovittujen raamien sisällä, aina arvostavasti ja lämpimästi. Hienoista ristiriitaa omassa päässä aiheuttaa lämpimän parisuhteen ja alentavan kohtelun ääripäät, mutta käytännössä ne tukevat toinen toistaan oikein mainiosti. Ilman turvallista suhdetta, en voisi alistua täysin.
torstai 27. marraskuuta 2014
.png)
sunnuntai 23. marraskuuta 2014
Back to basics
Dynamiikka alkaa palailla herran ja minun välille samalle tasolle kuin ennen kesällä tullutta taukoa. Ja tästä minä olen erittäin kiitollinen. Nykyisellään minulle parisuhde ilman valta-asetelmaa olisi sula mahdottomuus. Tältä tieltä ei ole paluuta eikä vanilja ole maku.
Flunssa-aalto saavutti minutkin, ja pyytämättä sain vapaapäivän sessioinnista. Meillä on yleisesti käytössä "vapari", jolloin jompi kumpi niin halutessaan etukäteen ilmoittaa halustaan olla ilman leikkiä. Minun oikeuksiani vapariin on hiukan kiristetty, vain sairaus tai erittäin hyvät perustelut voivat vapauttaa nartun toimista. Normaalisti D/s on aina arjessa läsnä, vähintään katseissa ja pienissä eleissä. Tarjoilen ruuan pöytään, saunoessa herra peseytyy aina ensin, kannan pieniä ostoksia, helpotan hänen elämäänsä pienillä teoilla pitkin päivää. Emme noudata orjallisesti käyttätymissääntöjä, tavat tulevat yhteisestä halusta ja luonnollisesti, painostamatta.
Koska dynamiikka.
Tukkoisesta nenästä huolimatta olin hiukan harmissani herran myötämielisyydestä, en nyt niin kipeäksi itseäni kokenut... Siinä missä vapaapäivä olisi joitakin viikkoja sitten ollut suuri helpotus, tuntui se nyt lähes rangaistukselta. Olin kuluneen viikon taas haaveillut läheisyydestä ja kivusta, keskustelujen pohjalta osasin odottaa nöyryytystä, häpäisyä jonkinasteista. Luonnollisesti toiveiden kaatuminen harmittaa. Ihan vähän vain tällä kertaa, terveys aina ennen kaikkea, tai näin ainakin yritin itselleni järkeillä. Aistin kuitenkin herran olemuksesta, jotta jotain on mielessä minun olemiseni varalle. En erityisemmin odottanut mitään toimintaa, ilta joka tapauksessa eteni leffaa katsoen kainalokkain, seuraavaa päivää rauhassa suunnitellen. Leppoisissa tunnelmissa halaillen ja kosketuksia tankaten.
Kunnes kävimme nukkumaan.
Käperryin tapani mukaan herran kainaloon , toivotin hyvää yötä ja valmistauduin unten maille. Mutta herralla olikin muuta mielessä. Hän tarttui tukastani kiinni, pyöräytti minut ympäri ja painoi pääni jalkojensa väliin ja kalun syvälle suuhuni. Sain tyynyä pääni alle, lämpimän silityksen ja hiljaisen kehotuksen käydä paikoilleni nukkumaan. "Nyt on kyrvänimijä omalla paikallaan..."
Suu täynnä kalua, nenä vuotavana oli hankaluuksia löytää hyvä asento, tapa hengittää luontevasti. Kun sain kaiken sujumaan, rentouduin täysin. Hyvänolontunne valtasi mieleni ja kehoni. Pimeässä, lämpimästi peiton alla, kuola suupielestä valuen olin tyytyväinen elämääni ja itseeni. Rauhaisa ja onnellinen. Onnen kyynel kihosi silmääni ja vapisin.
Hetken kuluttua herra painoi minut vielä alemmaksi, ohjasi jalallaan sängyn päätyyn poikittain. Hänen jalkansa kaulallani ja kasvoillani, toinen kätteni hyväiltävänä, hengitin aluksi kiivaasti vahvasti kiihottuen, kunnes lopulta rauhoituin ja lähes nukahdin. Turvalliseen paikkaan hänen lähelleen. Harmikseni en kuitenkaan saanut jäädä jalkopäähän nukkumaan, jonkin ajan kuluttua minut vedettiin takaisin kainaloon. Lämmin hengitys niskassani, voimakas käsi ympärilläni nukahdin levollisena, täysin tyytyväisenä.
Flunssa-aalto saavutti minutkin, ja pyytämättä sain vapaapäivän sessioinnista. Meillä on yleisesti käytössä "vapari", jolloin jompi kumpi niin halutessaan etukäteen ilmoittaa halustaan olla ilman leikkiä. Minun oikeuksiani vapariin on hiukan kiristetty, vain sairaus tai erittäin hyvät perustelut voivat vapauttaa nartun toimista. Normaalisti D/s on aina arjessa läsnä, vähintään katseissa ja pienissä eleissä. Tarjoilen ruuan pöytään, saunoessa herra peseytyy aina ensin, kannan pieniä ostoksia, helpotan hänen elämäänsä pienillä teoilla pitkin päivää. Emme noudata orjallisesti käyttätymissääntöjä, tavat tulevat yhteisestä halusta ja luonnollisesti, painostamatta.
Koska dynamiikka.
Tukkoisesta nenästä huolimatta olin hiukan harmissani herran myötämielisyydestä, en nyt niin kipeäksi itseäni kokenut... Siinä missä vapaapäivä olisi joitakin viikkoja sitten ollut suuri helpotus, tuntui se nyt lähes rangaistukselta. Olin kuluneen viikon taas haaveillut läheisyydestä ja kivusta, keskustelujen pohjalta osasin odottaa nöyryytystä, häpäisyä jonkinasteista. Luonnollisesti toiveiden kaatuminen harmittaa. Ihan vähän vain tällä kertaa, terveys aina ennen kaikkea, tai näin ainakin yritin itselleni järkeillä. Aistin kuitenkin herran olemuksesta, jotta jotain on mielessä minun olemiseni varalle. En erityisemmin odottanut mitään toimintaa, ilta joka tapauksessa eteni leffaa katsoen kainalokkain, seuraavaa päivää rauhassa suunnitellen. Leppoisissa tunnelmissa halaillen ja kosketuksia tankaten.
Kunnes kävimme nukkumaan.
Käperryin tapani mukaan herran kainaloon , toivotin hyvää yötä ja valmistauduin unten maille. Mutta herralla olikin muuta mielessä. Hän tarttui tukastani kiinni, pyöräytti minut ympäri ja painoi pääni jalkojensa väliin ja kalun syvälle suuhuni. Sain tyynyä pääni alle, lämpimän silityksen ja hiljaisen kehotuksen käydä paikoilleni nukkumaan. "Nyt on kyrvänimijä omalla paikallaan..."
Suu täynnä kalua, nenä vuotavana oli hankaluuksia löytää hyvä asento, tapa hengittää luontevasti. Kun sain kaiken sujumaan, rentouduin täysin. Hyvänolontunne valtasi mieleni ja kehoni. Pimeässä, lämpimästi peiton alla, kuola suupielestä valuen olin tyytyväinen elämääni ja itseeni. Rauhaisa ja onnellinen. Onnen kyynel kihosi silmääni ja vapisin.
Hetken kuluttua herra painoi minut vielä alemmaksi, ohjasi jalallaan sängyn päätyyn poikittain. Hänen jalkansa kaulallani ja kasvoillani, toinen kätteni hyväiltävänä, hengitin aluksi kiivaasti vahvasti kiihottuen, kunnes lopulta rauhoituin ja lähes nukahdin. Turvalliseen paikkaan hänen lähelleen. Harmikseni en kuitenkaan saanut jäädä jalkopäähän nukkumaan, jonkin ajan kuluttua minut vedettiin takaisin kainaloon. Lämmin hengitys niskassani, voimakas käsi ympärilläni nukahdin levollisena, täysin tyytyväisenä.
tiistai 18. marraskuuta 2014
En ole koskaan...
Peikolta ja blondilta lainattu haaste olikin aika haastava. Niihin listoihin verrattuna olin näköjään montaa asiaa jo tehnytkin, mutta mitä en ikinä olisi tehnyt mutta kuitenkin houkuttaisi, tuotti enemmän päänvaivaa. On monta asiaa, mitä en ole koskaan tehnyt enkä haluaisikaan, toteutettavia haaveita saakin sitten vähän kaivella.
Tämähän paljastaa itsestä aika paljon, huomaan miettiväni...
Mutta yritetään innolla.
1.) En ole koskaan ollut naisen kanssa intiimisti.
En romanttisesti, enkä vähän enemmän pervosti ja tämä on huutava vääryys.
2.) En ole koskaan katsonut vierestä, kun joku muu harrastaa seksiä.
Haaveissani olen polvillani, paikoillani, alasti, saamatta lupaa koskemiseen.
3.) En ole koskaan saanut kultaista suihkua.
Ei kaivanne selittelyä?
4.) En ole koskaan leikkinyt kenenkään muun miehen kuin herran kanssa.
Ja tämä tila saakin pysyä tälläisenä. :)
5.) En ole koskaan ollut julkisesti alasti.
Houkuttaisi suuresti olla väkijoukon katseltavana...
6.) En ole koskaan nuollut herran spermaa toisen iholta.
Oih, jos joskus.
Vuorokautta myöhemmin jatkoin listaa.
7.) Minua ei ole koskaan fistattu.
8.) Minua ei ole koskaan neulattu.
Kumpikaan ei kyllä erityisemmin kiinnostakaan.
9.) En ole koskaan lauennut julkisella paikalla.
Yritystä siihen on kyllä ollut erinäisten vimpaimien kautta, ei vaan ole vielä onnistunut.
10.) Parisuhteessa en ole koskaan kieltäytynyt seksistä.
Vitoseen jälkilisäyksenä; tottakai olen ollut julkisesti alasti, uimahalleissa ja pukuhuoneissa! Toisinaan katkeaa järkevä ajatus, kun suoraan kääntää pervoksi.
Tämähän paljastaa itsestä aika paljon, huomaan miettiväni...
Mutta yritetään innolla.
1.) En ole koskaan ollut naisen kanssa intiimisti.
En romanttisesti, enkä vähän enemmän pervosti ja tämä on huutava vääryys.
2.) En ole koskaan katsonut vierestä, kun joku muu harrastaa seksiä.
Haaveissani olen polvillani, paikoillani, alasti, saamatta lupaa koskemiseen.
3.) En ole koskaan saanut kultaista suihkua.
Ei kaivanne selittelyä?
4.) En ole koskaan leikkinyt kenenkään muun miehen kuin herran kanssa.
Ja tämä tila saakin pysyä tälläisenä. :)
5.) En ole koskaan ollut julkisesti alasti.
Houkuttaisi suuresti olla väkijoukon katseltavana...
6.) En ole koskaan nuollut herran spermaa toisen iholta.
Oih, jos joskus.
Vuorokautta myöhemmin jatkoin listaa.
7.) Minua ei ole koskaan fistattu.
8.) Minua ei ole koskaan neulattu.
Kumpikaan ei kyllä erityisemmin kiinnostakaan.
9.) En ole koskaan lauennut julkisella paikalla.
Yritystä siihen on kyllä ollut erinäisten vimpaimien kautta, ei vaan ole vielä onnistunut.
10.) Parisuhteessa en ole koskaan kieltäytynyt seksistä.
Vitoseen jälkilisäyksenä; tottakai olen ollut julkisesti alasti, uimahalleissa ja pukuhuoneissa! Toisinaan katkeaa järkevä ajatus, kun suoraan kääntää pervoksi.
sunnuntai 9. marraskuuta 2014
Self Control
Pari iltaa sitten, yksin kotona väsyneenä hairahdin. Rikoin itsestään selvää sääntöä ajattelematta seurauksia. Kuukausiin en ole edes ajatellut asiaa ja nyt tilaisuus teki varkaan. Uhmakas ilkikurisuus mielessäni etsin sen kummemmin valikoimatta jotain pornoa ja runkkasin nopeasti, varovasti, hätäisesti ja hiukan häpeillen. Häpeily tuli säännön rikkomisesta, uhmakkuus sai tekemään sen kuitenkin ja ilkikurisuuttani luulin pitäväni salaisuuden.
Kuukausi ilman oli tehnyt tehtävänsä, kiihotuin jo pelkästä ajatuksesta ja itse toimitus kesti noin 18 sekuntia. Fyysisesti laukesin sormilleni mutta ilman lupaa, orgasmi oli mauton, tunnoton, epäonnistunut. Olo oli tyhjä ja pettynyt. Ja samantien, mitään miettimättä tunnustin kaiken herralle. Koska ilman lupaa en saa laueta. Sopersin puhelimessa olevani kuitenkin iloinen koska haluja on tarvinnut herätellä paljon ja nyt se tuli ihan itsestään ja kuitenkaan en ihan oikeasti lauennut ja lopetin melkein ajoissa ja panettaa edelleen ja huono mieli jäi ja anteeksi. Ei tule toistumaan. Puhelimen toisessa päässä hädälleni naureskeltiin lempeästi ihmetellen mitä mulle pitäisi nyt sitten tehdä. Luonnollisesti rangaistus luvattiin, valitettavasti miten ja milloin on vielä harkinnassa.
Myöhemmin kainalossa kerroin olevani hyvin tyytyväinen nykyiseen päätökseen, siihen että saan olla ilman orgasmia. Olen valtavan kiihottunut valtaosan hereilläoloajastani, ei häiritsevissä määrin, vain juuri sopivasti. Kun en saa tyydyttää itseäni, herran valta tuntuu läsnäolevalta koko ajan. Minun haluni eivät ole enää omiani, kaikki on häntä varten. Olen kiitollinen kiihkostani, haluni palvella kasvaa jokaisen päivän myötä. Himoitsen häntä taukoamatta, sillä tiedän saavani helpotuksen vain hänen kauttaan, hänen luvallaan. Jännite väliltämme ei katoa hetkeksikään, minun ollessani erittäin tietoinen siitä etten tule laukeamaan pitkään aikaan.
Orgasmi purkaa jännitteen ja kun en laukea, jännitekään ei katoa. Pysyn oikeanlaisessa mielentilassa ilman houkutteluja. Olen aina valmis ja aina halukas. Miten vain herrani haluaa.
Monesti matka on päämäärää tärkeämpi aivan kuten tässäkin. Hyväilyt lähelle orgasmia, niin lähelle että luulee laukeavansa ja kuitenkaan ei saa, silloin vallasta luopumisen tunne on huikaisevaa. Kiihottuminen äärirajoille ja yli, on mitä miellyttävin olotila kaiken oman ohjauksen kadotessa. Kun tiedän etten saa lupaa, ei painetta laukeamiseen synny ja näin ollen huipulle kiipeäminen on äärettömän helppoa. Taannoin sain luvan nousta herran päälle valmiina ratsastamaan, mutten saanut kalua sisääni edes pyytämällä. Kerjäsin ja anoin. Vain hiukan häpyhuulia kiusaten, ihania asioita korvaani kuiskaten herra pidätteli minua paikoillani ja olin tulla hulluksi himosta. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen sain liikkua lähellä kovana seisovaa kalua, hyväillä värisevällä vartalollani toisen kiihkoa. Mutta vain hitaasti leikitellen, varovasti kosketellen, härnäten kiimaani. Upoten taas hänen katseeseensa, tunsin vain kosteuteni, himoni, haluni tulla täytetyksi, käytetyksi. Vinguin epätoivoani, huokailin tarvettani. Kun sitten vihdoin sain, olin laueta jo ennenkuin jumalainen kalu oli kokonaan sisälläni. Tiukasti hengitellen pidättelin vain vaivoin orgasmin loitolla tehdäkseni saman heti uudelleen. Ja uudelleen ja uudelleen, kunnes en enää jaksanut ja oli herran aika saada täyttymyksensä.
Jälkeenpäin kiittelin herraa vuolaasti, suutelin ja hyväilin onnellisena siitä tiedosta, että tämä matka on yhteinen valinta kaikkine ylä- ja alamäkineen.
Kuukausi ilman oli tehnyt tehtävänsä, kiihotuin jo pelkästä ajatuksesta ja itse toimitus kesti noin 18 sekuntia. Fyysisesti laukesin sormilleni mutta ilman lupaa, orgasmi oli mauton, tunnoton, epäonnistunut. Olo oli tyhjä ja pettynyt. Ja samantien, mitään miettimättä tunnustin kaiken herralle. Koska ilman lupaa en saa laueta. Sopersin puhelimessa olevani kuitenkin iloinen koska haluja on tarvinnut herätellä paljon ja nyt se tuli ihan itsestään ja kuitenkaan en ihan oikeasti lauennut ja lopetin melkein ajoissa ja panettaa edelleen ja huono mieli jäi ja anteeksi. Ei tule toistumaan. Puhelimen toisessa päässä hädälleni naureskeltiin lempeästi ihmetellen mitä mulle pitäisi nyt sitten tehdä. Luonnollisesti rangaistus luvattiin, valitettavasti miten ja milloin on vielä harkinnassa.
Myöhemmin kainalossa kerroin olevani hyvin tyytyväinen nykyiseen päätökseen, siihen että saan olla ilman orgasmia. Olen valtavan kiihottunut valtaosan hereilläoloajastani, ei häiritsevissä määrin, vain juuri sopivasti. Kun en saa tyydyttää itseäni, herran valta tuntuu läsnäolevalta koko ajan. Minun haluni eivät ole enää omiani, kaikki on häntä varten. Olen kiitollinen kiihkostani, haluni palvella kasvaa jokaisen päivän myötä. Himoitsen häntä taukoamatta, sillä tiedän saavani helpotuksen vain hänen kauttaan, hänen luvallaan. Jännite väliltämme ei katoa hetkeksikään, minun ollessani erittäin tietoinen siitä etten tule laukeamaan pitkään aikaan.
Orgasmi purkaa jännitteen ja kun en laukea, jännitekään ei katoa. Pysyn oikeanlaisessa mielentilassa ilman houkutteluja. Olen aina valmis ja aina halukas. Miten vain herrani haluaa.
Monesti matka on päämäärää tärkeämpi aivan kuten tässäkin. Hyväilyt lähelle orgasmia, niin lähelle että luulee laukeavansa ja kuitenkaan ei saa, silloin vallasta luopumisen tunne on huikaisevaa. Kiihottuminen äärirajoille ja yli, on mitä miellyttävin olotila kaiken oman ohjauksen kadotessa. Kun tiedän etten saa lupaa, ei painetta laukeamiseen synny ja näin ollen huipulle kiipeäminen on äärettömän helppoa. Taannoin sain luvan nousta herran päälle valmiina ratsastamaan, mutten saanut kalua sisääni edes pyytämällä. Kerjäsin ja anoin. Vain hiukan häpyhuulia kiusaten, ihania asioita korvaani kuiskaten herra pidätteli minua paikoillani ja olin tulla hulluksi himosta. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen sain liikkua lähellä kovana seisovaa kalua, hyväillä värisevällä vartalollani toisen kiihkoa. Mutta vain hitaasti leikitellen, varovasti kosketellen, härnäten kiimaani. Upoten taas hänen katseeseensa, tunsin vain kosteuteni, himoni, haluni tulla täytetyksi, käytetyksi. Vinguin epätoivoani, huokailin tarvettani. Kun sitten vihdoin sain, olin laueta jo ennenkuin jumalainen kalu oli kokonaan sisälläni. Tiukasti hengitellen pidättelin vain vaivoin orgasmin loitolla tehdäkseni saman heti uudelleen. Ja uudelleen ja uudelleen, kunnes en enää jaksanut ja oli herran aika saada täyttymyksensä.
Jälkeenpäin kiittelin herraa vuolaasti, suutelin ja hyväilin onnellisena siitä tiedosta, että tämä matka on yhteinen valinta kaikkine ylä- ja alamäkineen.
torstai 6. marraskuuta 2014
Love and other pursuits
Päivälleen vuosi sitten olen kirjoittanut herralle ensimmäisestä bilepiiskauksesta. Alla katkelma kirjeestä.
...Ei sovi yhteen arkiminän kanssa tälläinen puuhailu, leikkiminen naisen kanssa. Se on sellainen hauska, hiukan utuinen mielikuva tai ehkä tunne jopa enemmän, mikä jäi päällimmäiseksi mieleen. En tiedä osaisinko selittää, miten irralliselta kokemukselta bilepiiskaus tuntuu näin jälkikäteen. Vähän kuin sitä ei olisi tapahtunut oikeasti, vaikka tiedän sen tehneeni yhdessä sun kanssa. Värähdyttää aina kun sen muistan, itsekseni hymyilen... Meidän välinen leikki on jo niin arkipäiväistä tavallaan, ainakin joka kertaan kuuluvaa etten osaa mieltää siinä olevan yhtään mitään erikoista. Siksi nainen osallisena tuntuu, noh, varmaan ihan fantasialta. Ja oli se vahvasti sellaista, mistä haluan ehdottomasti uusinnan...
Tästä aasinsillasta pääsemme eteenpäin tähän syksyyn, kuinka toisenlaisissa olotiloissa onkaan nyt kuljettu. Viime vuonna kaikki oli uutta ja ihmeellistä, janosin kokemuksia, halusin kaikkea ja uteliaasti moniin asioihin tutustuin. Työt suoritin näin jälkikäteen arvioituna ihan vasemmalla kädellä, koko muu elämä oli niin hiton paljon kiinnostavampaa. Päässä pyöri yötä päivää kiihkeitä fantasioita, hymyn huulille ja punan poskille nostattavia muistikuvia sessioista, ajatus karkaili jatkuvasti menneeseen tai tulevaan. Olin kuitenkin samalla erittäin tyyni ja rauhassa parisuhteessani, en enää etsinyt muuta.
Kiihkeät, pitkäkestoiset sessiot ovat jääneet tänä syksynä vähemmälle ja ne muutamat kerrat ovat sujuneet hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Tilalle on kuitenkin tullut ihana arki, jota saan jakaa mitä upeimman miehen kanssa. Edelleen eri osoitteissa, mutta vahvasti yhdessä. Rauhaisuus jatkuu edellisvuoteen verrattaen samanlaisena, tunteet herraa kohtaan ovat vain vahvemmat ja selvemmät kuin koskaan ennen ja olen hävyttömän onnellinen. Nauran enemmän, iloitsen enemmän. Olen kiinnostunut ympäröivästä maailmasta ja ennenkaikkea muista ihmisistä enemmän kuin vuosiin. Maailma on ihmeellinen paikka ja minä uskallan. Rakastan vahvasti.
Vaikka turhaudunkin toisinaan D/s- dynamiikan vähäiseen läsnäoloon, en vaihtaisi päivääkään pois. Omat huonot tuntemukset ovat vahvistaneet kuitenkin halua pysyä juuri tässä suhteessa, alistuin tai en. Se on toissijaista toimivassa suhteessa, jonka perustukset on valettu rehellisyydelle ja kunnioitukselle. Vaikka takana onkin vaihe, jossa elin ja hengitin kinkyä, ei sen tarvitse olla kaikki kaikessa. Ja pitkällisen itsetutkiskelun jälkeen sain aikaiseksi sisäisen rauhan, jossa pystyn sopeutumaan tähän elämän vaiheeseen, hyväksyen tietynlaisen matalalennon osaksi minua ja meitä. En ole mistään luopumassa, ainoastaan saamassa uudenlaista kokemusta tilalle. Tulen ottamaan tämän kaiken vastaan uteliaisuudella ja nauttimaan siitä jokaisella solullani.
Toivon silti, että ensi vuonna saisin uusinnan yllämainitusta leikkihetkestä.
Haaveilla täytyy kuitenkin aina.
...Ei sovi yhteen arkiminän kanssa tälläinen puuhailu, leikkiminen naisen kanssa. Se on sellainen hauska, hiukan utuinen mielikuva tai ehkä tunne jopa enemmän, mikä jäi päällimmäiseksi mieleen. En tiedä osaisinko selittää, miten irralliselta kokemukselta bilepiiskaus tuntuu näin jälkikäteen. Vähän kuin sitä ei olisi tapahtunut oikeasti, vaikka tiedän sen tehneeni yhdessä sun kanssa. Värähdyttää aina kun sen muistan, itsekseni hymyilen... Meidän välinen leikki on jo niin arkipäiväistä tavallaan, ainakin joka kertaan kuuluvaa etten osaa mieltää siinä olevan yhtään mitään erikoista. Siksi nainen osallisena tuntuu, noh, varmaan ihan fantasialta. Ja oli se vahvasti sellaista, mistä haluan ehdottomasti uusinnan...
Tästä aasinsillasta pääsemme eteenpäin tähän syksyyn, kuinka toisenlaisissa olotiloissa onkaan nyt kuljettu. Viime vuonna kaikki oli uutta ja ihmeellistä, janosin kokemuksia, halusin kaikkea ja uteliaasti moniin asioihin tutustuin. Työt suoritin näin jälkikäteen arvioituna ihan vasemmalla kädellä, koko muu elämä oli niin hiton paljon kiinnostavampaa. Päässä pyöri yötä päivää kiihkeitä fantasioita, hymyn huulille ja punan poskille nostattavia muistikuvia sessioista, ajatus karkaili jatkuvasti menneeseen tai tulevaan. Olin kuitenkin samalla erittäin tyyni ja rauhassa parisuhteessani, en enää etsinyt muuta.
Kiihkeät, pitkäkestoiset sessiot ovat jääneet tänä syksynä vähemmälle ja ne muutamat kerrat ovat sujuneet hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Tilalle on kuitenkin tullut ihana arki, jota saan jakaa mitä upeimman miehen kanssa. Edelleen eri osoitteissa, mutta vahvasti yhdessä. Rauhaisuus jatkuu edellisvuoteen verrattaen samanlaisena, tunteet herraa kohtaan ovat vain vahvemmat ja selvemmät kuin koskaan ennen ja olen hävyttömän onnellinen. Nauran enemmän, iloitsen enemmän. Olen kiinnostunut ympäröivästä maailmasta ja ennenkaikkea muista ihmisistä enemmän kuin vuosiin. Maailma on ihmeellinen paikka ja minä uskallan. Rakastan vahvasti.
Vaikka turhaudunkin toisinaan D/s- dynamiikan vähäiseen läsnäoloon, en vaihtaisi päivääkään pois. Omat huonot tuntemukset ovat vahvistaneet kuitenkin halua pysyä juuri tässä suhteessa, alistuin tai en. Se on toissijaista toimivassa suhteessa, jonka perustukset on valettu rehellisyydelle ja kunnioitukselle. Vaikka takana onkin vaihe, jossa elin ja hengitin kinkyä, ei sen tarvitse olla kaikki kaikessa. Ja pitkällisen itsetutkiskelun jälkeen sain aikaiseksi sisäisen rauhan, jossa pystyn sopeutumaan tähän elämän vaiheeseen, hyväksyen tietynlaisen matalalennon osaksi minua ja meitä. En ole mistään luopumassa, ainoastaan saamassa uudenlaista kokemusta tilalle. Tulen ottamaan tämän kaiken vastaan uteliaisuudella ja nauttimaan siitä jokaisella solullani.
Toivon silti, että ensi vuonna saisin uusinnan yllämainitusta leikkihetkestä.
Haaveilla täytyy kuitenkin aina.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)