Love and other pursuits

Päivälleen vuosi sitten olen kirjoittanut herralle ensimmäisestä bilepiiskauksesta. Alla katkelma kirjeestä.

...Ei sovi yhteen arkiminän kanssa tälläinen puuhailu, leikkiminen naisen kanssa. Se on sellainen hauska, hiukan utuinen mielikuva tai ehkä tunne jopa enemmän, mikä jäi päällimmäiseksi mieleen. En tiedä osaisinko selittää, miten irralliselta kokemukselta bilepiiskaus tuntuu näin jälkikäteen. Vähän kuin sitä ei olisi tapahtunut oikeasti, vaikka tiedän sen tehneeni yhdessä sun kanssa. Värähdyttää aina kun sen muistan, itsekseni hymyilen... Meidän välinen leikki on jo niin arkipäiväistä tavallaan, ainakin joka kertaan kuuluvaa etten osaa mieltää siinä olevan yhtään mitään erikoista. Siksi nainen osallisena tuntuu, noh, varmaan ihan fantasialta. Ja oli se vahvasti sellaista, mistä haluan ehdottomasti uusinnan...

Tästä aasinsillasta pääsemme eteenpäin tähän syksyyn, kuinka toisenlaisissa olotiloissa onkaan nyt kuljettu. Viime vuonna kaikki oli uutta ja ihmeellistä, janosin kokemuksia, halusin kaikkea ja uteliaasti moniin asioihin tutustuin. Työt suoritin näin jälkikäteen arvioituna ihan vasemmalla kädellä, koko muu elämä oli niin hiton paljon kiinnostavampaa. Päässä pyöri yötä päivää kiihkeitä fantasioita, hymyn huulille ja punan poskille nostattavia muistikuvia sessioista, ajatus karkaili jatkuvasti menneeseen tai tulevaan. Olin kuitenkin samalla erittäin tyyni ja rauhassa parisuhteessani, en enää etsinyt muuta.

Kiihkeät, pitkäkestoiset sessiot ovat jääneet tänä syksynä vähemmälle ja ne muutamat kerrat ovat sujuneet hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Tilalle on kuitenkin tullut ihana arki, jota saan jakaa mitä upeimman miehen kanssa. Edelleen eri osoitteissa, mutta vahvasti yhdessä. Rauhaisuus jatkuu edellisvuoteen verrattaen samanlaisena, tunteet herraa kohtaan ovat vain vahvemmat ja selvemmät kuin koskaan ennen ja olen hävyttömän onnellinen. Nauran enemmän, iloitsen enemmän. Olen kiinnostunut ympäröivästä maailmasta ja ennenkaikkea muista ihmisistä enemmän kuin vuosiin. Maailma on ihmeellinen paikka ja minä uskallan. Rakastan vahvasti.

Vaikka turhaudunkin toisinaan D/s- dynamiikan vähäiseen läsnäoloon, en vaihtaisi päivääkään pois. Omat huonot tuntemukset ovat vahvistaneet kuitenkin halua pysyä juuri tässä suhteessa, alistuin tai en. Se on toissijaista toimivassa suhteessa, jonka perustukset on valettu rehellisyydelle ja kunnioitukselle. Vaikka takana onkin vaihe, jossa elin ja hengitin kinkyä, ei sen tarvitse olla kaikki kaikessa. Ja pitkällisen itsetutkiskelun jälkeen sain aikaiseksi sisäisen rauhan, jossa pystyn sopeutumaan tähän elämän vaiheeseen, hyväksyen tietynlaisen matalalennon osaksi minua ja meitä. En ole mistään luopumassa, ainoastaan saamassa uudenlaista kokemusta tilalle. Tulen ottamaan tämän kaiken vastaan uteliaisuudella ja nauttimaan siitä jokaisella solullani.

Toivon silti, että ensi vuonna saisin uusinnan yllämainitusta leikkihetkestä. 
Haaveilla täytyy kuitenkin aina.