sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Self Control

Pari iltaa sitten, yksin kotona väsyneenä hairahdin. Rikoin itsestään selvää sääntöä ajattelematta seurauksia. Kuukausiin en ole edes ajatellut asiaa ja nyt tilaisuus teki varkaan. Uhmakas ilkikurisuus mielessäni etsin sen kummemmin valikoimatta jotain pornoa ja runkkasin nopeasti, varovasti, hätäisesti ja hiukan häpeillen. Häpeily tuli säännön rikkomisesta, uhmakkuus sai tekemään sen kuitenkin ja ilkikurisuuttani luulin pitäväni salaisuuden.

Kuukausi ilman oli tehnyt tehtävänsä, kiihotuin jo pelkästä ajatuksesta ja itse toimitus kesti noin 18 sekuntia. Fyysisesti laukesin sormilleni mutta ilman lupaa, orgasmi oli mauton, tunnoton, epäonnistunut. Olo oli tyhjä ja pettynyt. Ja samantien, mitään miettimättä tunnustin kaiken herralle. Koska ilman lupaa en saa laueta. Sopersin puhelimessa olevani kuitenkin iloinen koska haluja on tarvinnut herätellä paljon ja nyt se tuli ihan itsestään ja kuitenkaan en ihan oikeasti lauennut ja lopetin melkein ajoissa ja panettaa edelleen ja huono mieli jäi ja anteeksi. Ei tule toistumaan. Puhelimen toisessa päässä hädälleni naureskeltiin lempeästi ihmetellen mitä mulle pitäisi nyt sitten tehdä. Luonnollisesti rangaistus luvattiin, valitettavasti miten ja milloin on vielä harkinnassa.

Myöhemmin kainalossa kerroin olevani hyvin tyytyväinen nykyiseen päätökseen, siihen että saan olla ilman orgasmia. Olen valtavan kiihottunut valtaosan hereilläoloajastani, ei häiritsevissä määrin, vain juuri sopivasti. Kun en saa tyydyttää itseäni, herran valta tuntuu läsnäolevalta koko ajan. Minun haluni eivät ole enää omiani, kaikki on häntä varten. Olen kiitollinen kiihkostani, haluni palvella kasvaa jokaisen päivän myötä. Himoitsen häntä taukoamatta, sillä tiedän saavani helpotuksen vain hänen kauttaan, hänen luvallaan. Jännite väliltämme ei katoa hetkeksikään, minun ollessani erittäin tietoinen siitä etten tule laukeamaan pitkään aikaan.

Orgasmi purkaa jännitteen ja kun en laukea, jännitekään ei katoa. Pysyn oikeanlaisessa mielentilassa ilman houkutteluja. Olen aina valmis ja aina halukas. Miten vain herrani haluaa.

Monesti matka on päämäärää tärkeämpi aivan kuten tässäkin. Hyväilyt lähelle orgasmia, niin lähelle että luulee laukeavansa ja kuitenkaan ei saa, silloin vallasta luopumisen tunne on huikaisevaa. Kiihottuminen äärirajoille ja yli, on mitä miellyttävin olotila kaiken oman ohjauksen kadotessa. Kun tiedän etten saa lupaa, ei painetta laukeamiseen synny ja näin ollen huipulle kiipeäminen on äärettömän helppoa. Taannoin sain luvan nousta herran päälle valmiina ratsastamaan,  mutten saanut kalua sisääni edes pyytämällä. Kerjäsin ja anoin. Vain hiukan häpyhuulia kiusaten, ihania asioita korvaani kuiskaten herra pidätteli minua paikoillani ja olin tulla hulluksi himosta. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen sain liikkua lähellä kovana seisovaa kalua, hyväillä värisevällä vartalollani toisen kiihkoa. Mutta vain hitaasti leikitellen, varovasti kosketellen, härnäten kiimaani. Upoten taas hänen katseeseensa, tunsin vain kosteuteni, himoni, haluni tulla täytetyksi, käytetyksi. Vinguin epätoivoani, huokailin tarvettani. Kun sitten vihdoin sain, olin laueta jo ennenkuin jumalainen kalu oli kokonaan sisälläni. Tiukasti hengitellen pidättelin vain vaivoin orgasmin loitolla tehdäkseni saman heti uudelleen. Ja uudelleen ja uudelleen, kunnes en enää jaksanut ja oli herran aika saada täyttymyksensä.

Jälkeenpäin kiittelin herraa vuolaasti, suutelin ja hyväilin onnellisena siitä tiedosta, että tämä matka on yhteinen valinta kaikkine ylä- ja alamäkineen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti