sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Back to basics

Dynamiikka alkaa palailla herran ja minun välille samalle tasolle kuin ennen kesällä tullutta taukoa. Ja tästä minä olen erittäin kiitollinen. Nykyisellään minulle parisuhde ilman valta-asetelmaa olisi sula mahdottomuus. Tältä tieltä ei ole paluuta eikä vanilja ole maku.

Flunssa-aalto saavutti minutkin, ja pyytämättä sain vapaapäivän sessioinnista. Meillä on yleisesti käytössä "vapari", jolloin jompi kumpi niin halutessaan etukäteen ilmoittaa halustaan olla ilman leikkiä. Minun oikeuksiani vapariin on hiukan kiristetty, vain sairaus tai erittäin hyvät perustelut voivat vapauttaa nartun toimista. Normaalisti D/s on aina arjessa läsnä, vähintään katseissa ja pienissä eleissä. Tarjoilen ruuan pöytään, saunoessa herra peseytyy aina ensin, kannan  pieniä ostoksia, helpotan hänen elämäänsä pienillä teoilla pitkin päivää. Emme noudata orjallisesti käyttätymissääntöjä, tavat tulevat yhteisestä halusta ja luonnollisesti, painostamatta.
Koska dynamiikka.

Tukkoisesta nenästä huolimatta olin hiukan harmissani herran myötämielisyydestä, en nyt niin kipeäksi itseäni kokenut... Siinä missä vapaapäivä olisi joitakin viikkoja sitten ollut suuri helpotus, tuntui se nyt lähes rangaistukselta. Olin kuluneen viikon taas haaveillut läheisyydestä ja kivusta, keskustelujen pohjalta osasin odottaa nöyryytystä, häpäisyä jonkinasteista. Luonnollisesti toiveiden kaatuminen harmittaa. Ihan vähän vain tällä kertaa, terveys aina ennen kaikkea, tai näin ainakin yritin itselleni järkeillä. Aistin kuitenkin herran olemuksesta, jotta jotain on mielessä minun olemiseni varalle. En erityisemmin odottanut mitään toimintaa, ilta joka tapauksessa eteni leffaa katsoen kainalokkain, seuraavaa päivää rauhassa suunnitellen. Leppoisissa tunnelmissa halaillen ja kosketuksia tankaten.

Kunnes kävimme nukkumaan.
Käperryin tapani mukaan herran kainaloon , toivotin hyvää yötä ja valmistauduin unten maille. Mutta herralla olikin muuta mielessä. Hän tarttui tukastani kiinni, pyöräytti minut ympäri ja painoi pääni jalkojensa väliin ja kalun syvälle suuhuni. Sain tyynyä pääni alle, lämpimän silityksen ja hiljaisen kehotuksen käydä paikoilleni nukkumaan. "Nyt on kyrvänimijä omalla paikallaan..."

Suu täynnä kalua, nenä vuotavana oli hankaluuksia löytää hyvä asento, tapa hengittää luontevasti. Kun sain kaiken sujumaan, rentouduin täysin. Hyvänolontunne valtasi mieleni ja kehoni. Pimeässä, lämpimästi peiton alla, kuola suupielestä valuen olin tyytyväinen elämääni ja itseeni. Rauhaisa ja onnellinen. Onnen kyynel kihosi silmääni ja vapisin.
Hetken kuluttua herra painoi minut vielä alemmaksi, ohjasi jalallaan sängyn päätyyn poikittain. Hänen jalkansa kaulallani ja kasvoillani, toinen kätteni hyväiltävänä, hengitin aluksi kiivaasti vahvasti kiihottuen, kunnes lopulta rauhoituin ja lähes nukahdin. Turvalliseen paikkaan hänen lähelleen. Harmikseni en kuitenkaan saanut jäädä jalkopäähän nukkumaan, jonkin ajan kuluttua minut vedettiin takaisin kainaloon. Lämmin hengitys niskassani, voimakas käsi ympärilläni nukahdin levollisena, täysin tyytyväisenä. 

3 kommenttia:

  1. Teen nyt varmasti ihan täyden idiootin itsestäni, ja anteeksi kun menee täysin aiheen ohi itseeni, mutta olen miettinyt tätä jo aikaisemminkin kun olen lukenut näitä juttuja joissa kiihotut ja et saa orgasmia (nämä kiehtovat aivan tautisesti mua) ja kuinka nautit siitä ettet saa ja olet jatkuvasti kiihottuneena ja niin edelleen mitä olet kirjoitellut.. Eikö se satu? Oikeasti, onko mussa jotain vikaa kun jos kiihotun ja en saa orgasmia, niin paikat tulee aivan jumalattoman kipeiksi ajan (esim. yön) myötä ja ovat sitä päiväkausia ja en pysty nukkumaankaan kun kudokset on räjähdyspisteeseen täynnä verta, koko kroppa ihan sekaisin ja sähköisenä ja adrenaaliinia niin paljon veressä, että paikallaan ei vain voi olla. Ja sen jälkeen onkin aika kauan yleensä jumalattomia kiihottumisvaikeuksia kun paikat ei toimi sitten millään. Ja jos saan orgasmin, mutta olen yhä kiihottunut, niin on pakko saada toisen kerrankin, vaikka siihen menisi tunti, koska olo olisi miltei yhtä tuskainen. Se ei vaan lopu!

    Ihan oikeasti, mä olen miettinyt tuota näitä lukiessa vaikka kuinka ja monta kertaa, että eikö muille käykään noin ja suurin haitta olisikin vain märät pikkuhousut ja se siitä. Olisi ihana kokeilla laukeamattomuutta aikansa ja nähdä miten kissa pistoksissa sitä olisi, mutta kun ei onnistu kun seksihalutkin katoavat sen siliän tien jos menen kiihottumaan liikaa!

    - Hämmentynyt Pihla täältä ala-asteen biologian tunneilta päivää ja anteeksi...

    VastaaPoista
  2. Kommentoin tähän nyt Pihlalle, kun satuin lukemaan tätä vissiin ennen Girlietä.

    Me ollaan kaikki kyllä hirveän erilaisia. Mulle toi Pihlan kuvailema tunne ei ole tuttu, enkä muista et olis koskaan ollutkaan. Mä voin kiihottua äärimmilleen ja jäädä saamatta orgasmia, mutta kiihotus kyllä haihtuu vähitellen. Joskus haihtuu nopeamminkin, jos esim. jokin ulkoinen tekijä pakottaa huomion muualle.

    Ok, joskus ihan parhaina päivinä, jos olen vielä saanut joutilasta ajatustilaa ja mahdollisuuden viettää aikaa itseäni eniten kiihottavien juttujen parissa, minusta on tuntunut, että minun on "pakko" saada orgasmi. Että muuten ajatus harhailee ja jalkoväli ja muukin alaruumis vaan kihelmöi. Silloin olen - jos ei muuta mahdollisuutta - saattanut vetäytyä vaikkapa vessaan hankkimaan nopean helpotuksen. Tämän jälkeen mieli on ollut hyvä ja seesteinen.
    Täydellistä fyysistä pakkoa tai jonkinlaisia jälkioireita saamattomuudesta mulla ei silti ole koskaan ollut.

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoista pohdintaa herätti Pihlan kysymys. Näin erilaisia sitä ollaan... :)

    Ei minullekaan ole minkäänlaisia fyysisiä oireita tullut koskaan, laukeamattomuus on saanut jälkeenpäin hyvinkin saaneen ja rentoutuneen olon. Eikä minkäänlaista pakkoa ole ilmaantunut. En usko kuitenkaan että kummassakaan tavassa olisi mitään omituista, jokaisen keho ja mieli reagoi omalla tavallaan. Joskus ihan alkuun muistan kyllä useammankin kerran raivoisasti kuntoilleeni hiki lentäen, että saisi ajatukset pois seksistä, mutta siinäpä se.

    Pääpointti ainakin mulle onkin ulkopuolelta tuleva kielto tai lupa. Itseohjautuvuudessa ei tässä asiassa ole mitään hauskaa. Kuka tahansa voi olla orgasmitta (vrt. selibaatti), kiellettäessä siitä tulee äärimmäisen haluttavaa ja mieltä kutkuttavaa. Kun todella alistuu toisen tekemään päätökseen, ei vaihtoehtoja enää ole ja se taas tyynnyttää. Jos asia kiinnostaa enemmälti, suosittelen penkomaan netistä esimerkiksi tease&denial, orgasm denial- hakusanoilla, materiaalia löytyy valtavasti. Naisten orkuista vähemmän, mutta tietoa voi aina soveltaa.

    Toivottavasti vastasin edes jotenkuten kysymykseen.

    VastaaPoista