tiistai 20. toukokuuta 2014

Herra ja narttu

Pieni esittely meistä.
Minä kirjoittaja, narttu, alistuva masokisti. Herra, voimakas, määrätietoinen, rohkea alistaja. Yhdessä kokeilemme rajoja ja nautimme elämästä satumaassa, joka yleisesti lyhennetään muotoon BDSM.
Tässä blogissa maalailen kuvaa meidän näköisestä parisuhteesta, joka on minulle enemmän kuin osiensa summa. Lyhyesti yhteen koottuna olemme melko tavallinen, eri osoitteissa asuva aikuinen pari, jolla on tämä yhteinen salaisuus, takana mieletön matka ja paljon uutta koettavaa ja opittavaa edessä.

Tapasin herrani reilu kaksi vuotta sitten yhteisessä illanvietossa. Minulle oli alusta asti selvää että olin kohdannut jonkun erityisen. Kuinka erityisen, sitä en silloin vielä voinut aavistaakaan. Enkä toisinaan usko vieläkään. Kahteen vuoteen on mahtunut monenlaista kokeilua pervoilun saralla, ja uskoisin meidän löytäneen sen meille parhaiten sopivan tavan, joka tyydyttää molempia melko perusteellisesti. Minä olen ikäänkuin puhjennut kukkaan, herännyt elämään tässä kinkysuhteessa, jossa olen arvostetumpi, hyväksytympi ja onnellisempi kuin koskaan aiemmin.

Kirjoitan enemmän tunteella kuin taidolla, suurella innolla kuitenkin. Olen pitänyt päiväkirjaa herraani varten lähes alusta saakka kun yhteisen leikkitaipaleemme aloitimme. Kommunikointivälineenä kirjoittaminen luonnistuu minulta hyvin, puhuessa aina jotain jää sanomatta. Kirjoittamalla herralle olen käsitellyt kaikki pervoilussa minulle uudet asiat, tunnustellut haaveitani, miettinyt mistä pidän, mistä en ja ennenkaikkea antanut itselleni luvan nauttia. Muiden kinkyblogien ahkerana lukijana haluan tuoda oman näkemykseni ja kokemukseni julki. Blogi on omien mielipiteitteni ja ajatusteni temmellyskenttä, kurkistus alistuvan päähän D/s-suhteessa. Julkaisen jatkossa myös vanhoja kirjoituksiani, ajatuksiani tämän suuren seikkailun varrelta.

Herra ja narttu ovat vakiintuneet käyttöömme leikkiessä, joten luonnollisesti blogissa kuljetaan samoilla nimillä. Kun minua ensimmäisen kerran herra sanoi nartuksi, hihitin ja kihersin kuin pikkutyttö. Punastelin ja kiihotuin, ja mielessäni se oli kauneinta mitä minulle oli sanottu pitkään aikaan. Pyysin toistamaan sen useamman kerran ja hymyilin leveästi koko kotimatkan. Tiesin sen olevan juuri se oikea nimi. Narttu-sanalla on nykyään korvissani hyvinkin kaunis kaiku. Varsinkin tapa, jolla herra sen sanoo. Olen sulaa vahaa herrani käsissä.

2 kommenttia:

  1. Tervetuloa pervobloggareiden aina vaan kasvavaan joukkoon. Ja kiitos kauniista kommenteistasi <3.

    //blondi

    VastaaPoista
  2. Mikä kirjoitus. Rupean lukijaksi blogille.

    ~Kesäpervonen

    VastaaPoista