Hitaasti hapuillen

Suhde elää kumpuillen ja muovautuen, pikku hiljaa hioutuen jonkinlaiseksi kokonaisuudeksi. Lopputulosta ei voi edes arvailla, mutta kuten ennenkin sanottu: matka on tärkein.

Taannoin puoliso ehdotti josko roolit riittäisi hetkeksi, ollaan vaan ja katsellaan. Mitään ei poissuljeta, annetaan kaikelle vapaa, rento mahdollisuus. Ennenkuin asia oli edes loppuun asti ilmoille heitetty, heti minä kipuilin. Suorastaan panikoin. Mitä minä olen, jos pervo viedään pois? Jos on vain vaniljaa, onko seksiä? Millaista seksiä? Kuka tekee aloitteen? Tekeehän varmasti joku aloitteen? Ihan varmasti seksi loppuu ihan heti välittömästi, niinhän siinä aina käy. Ei voi lopettaa leikkiä, ei vain voi! Ei tarvinne alleviivata ettei mulla ole niin hyviä kokemuksia ihan pelkästä vaniljasta...

Epäilin suunnattomasti miksi pitäisi olla ilman rooleja. Miksi? Ihan hyvä on ollut olla näin, miksi tehdä toisin? Hätäilin ja tuskailin. Ja ihan suotta, kuten arvata saattoi. Aina vain täytyy omassa mielessä tapahtumat saattaa katastrofiksi asti ja siitä yli, kunnes asiat saavat oikeat mittasuhteet ja elämä voi jatkua. Ja elämähän jatkui. Ihan omalla painollaan, ihan hyvällä mallilla. Olen aina uuden edessä epävarma, hitaasti lämpenevä ja tarkkaan tuumaileva. Useasti ihan turhaan, itseasiassa lähes aina ihan turhaan. Minä en syöksy juttuihin, en ryntäile, en säntäile, tutkailen ja makustelen, vasta oppiessani innostun ja sitten kun tehdään, tehdään hyvin ja tarkkaan.

Palataan seksiin. On meillä pantu ja ihan rehellisesti rakasteltu, hellästi ja rakkaudella. Tosin ajatuksissani olin esillä, esitteillä yleisön katsoessa aktia. Mutta silti yhdessä puolison kanssa. Se oli ihanaa ja kummallista, tasa-arvoista ja toimivaa. Ja niin ihmeellistä minulle. Seksin jälkeen sain valaistuksen, tätä ihmistä minä rakastan ja yhdessä pystymme mihin vain. Vahvasti liioittelen, kyse on kuitenkin vain seksistä ja seksi vain yksi osa elämästä, mutta pelko alun perin oli hyvin vahva. Seksi hyvin toimiessaan on vain hippunen suhteessa, huono seksi voi pilata hyvänkin suhteen.

Muutaman päivän rauhallista eloa kestikin, kunnes tuli jo tarve leikkiin. Yllättävän nopeasti mielestäni puoliso oli valmis ja innokas alistamaan minua, ensimmäistä kertaa tänä vuonna! Edellisestä kerrasta tuntui olevan ihmiselämän verran aikaa ja kuitenkin kaikki sujui ihan yhtä luontevasti kuin koko taukoa ei olisi koskaan ollutkaan. Aluksi en kivun kyytiin päässyt yhtä hurmoksellisesti kuin aiemmin, mikä ei kyllä yllättänyt yhtään. Kaikki muu sitten tekikin suurta vaikutusta. Suihkussa herra painoi minut kiinni kylmään kaakeliin ja työnteli sormiaan suussani, syvemmälle kurkkuun saakka aiheuttaen kakomista, valtavasti kuolaa ja hetkellistä hätää toisen armoille jäämisestä. Turvallista pelkoa, ihanaa pelkoa.

Kun hän laukesi kasvoilleni suihkuttaen spermaa päälleni kuin sadevettä, nauroin ilosta lähes hysteerisesti. Kuinka onnelliseksi voikaan pieni narttu tulla spermasta, sotkusta kaikkialla. Spermaa hiuksissa, silmässä näköä haittaamassa, puhtaalla puserolla, reisien vaalealla iholla. Nuolaisin huuliltani vaaleaa kermaa ja nenäliinalla pyyhkäisin enimpiä pois matolta. Istuin siinä aikani polvillani keskellä lattiaa keräten itseäni, ihmetellen taas tuntemuksiani. Nautiskellen siitä jälkipöhnästä, minkä pienikin käsittely voi tuottaa. Kun olin siistinyt itseni, kaivauduin herrani lämpimään kainaloon pyytelemään, suorastaan anelemaan heti lisää. Olin tarkoittanut sanoa jotain ihan muuta, ääni suustani ilman omaa tahtoani pyysi lisää. Saisinko lisää, ole kiltti? 

Sain lisää. Nahkavyöllä peppuni lämpeni punaiseksi, kepillä putosin taas. Jonnekin pois, ymmärryksen tuolle puolen. Kepistä kimpoili palasia pitkin sänkyä kun herra huolella piiskasi ja siinä kohdin muistini pettää taas. Välillä sain kevyitä lyöntejä kasvoilleni, toisessa hetkessä kalun syvälle kurkkuuni. Viimeiseksi muistan olleeni herran jalkojen välissä polvillani itkien lohduttomasti, täristen ja vapisten, kouristellen. Nopeasti pääsin taas tasaantumaan turvalliseen halaukseen nikotellen ja nyyhkyttäen. Hellästi päätäni silitellen herra palautteli minua tähän hetkeen ja lopulta pystyin sopertamaan vuolaita, onnellisia, autuaita kiitoksia.

Kiitos, kiitos, kiitos.