Tajuton kupla

Sain luvan laueta 6.1.2015!
Kohtalaisen loistava aloitus tälle vuodelle. Orgasmi oli upea, se alkoi varpaista, värisytti minua jokaista solua myöten, sai huutamaan ääneen ja sitä kesti ikuisuuden. Ihanan ikuisuuden.
Mutta se, mitä tapahtui sen jälkeen, onkin itseasiassa paljon kiinnostavampaa.

Tapasimme herran kanssa yhteisiä ystäviä muutamana perättäisenä iltana ja nämä kohtaamiset jäivät ilman varsinaista leikkiä, kiusoittelua senkin edestä. Ilmassa oli myös paljon korvaan kuiskattuja lupauksia, kiihkeitä suudelmia ja vaativia kosketuksia puolin ja toisin. Luvattoman pitkiä silmiin katseluita, niissä intensiivisissä hetkissä unohdin olevani muiden ihmisten seurassa, katosin täysin herrani katseeseen. Lisäksi turhautuneita huokauksia eri osotteissa nukkumisen tähden.

Seuraavana päivänä, suuret odotukset takana, vihdoin kahden kotona ja minua vaivasi kamala krapula! Tai no, ei varsinaisesti ihan kamala, mutta tuskaisa päänsärky piti kuristavassa otteessaan. Onnekseni herra tietää, kuinka pienet kivut selätetään - isommalla kivulla. Yritin varovasti kiemurrellen anella helpotusta illalle, toivoen kevyempää otetta, ehkä suorastaan ihan viatonta hempeilyä. Omanlaista hempeilyä minä sitten sainkin. Ihan parasta pitkiin aikoihin. Jopa niin hyvää, ettei muisti taaskaan pysy perässä mitä milloinkin tapahtui ja kuinka tilanteisiin päädyttiin. Ne kerrat ovat aina huikeita. Silloin kun täydellisesti uppoaa omaan kuplaansa ja pysyy siellä.

Yritän kovasti muistaa, mutten pysty hahmottamaan kuinka päädyin herran ja tiskipöydän väliin, käsi paidan alla rintaa nipistäen. Olin jo valmiiksi tiloissa, litimärkänä valuen. Haluaisin kirjoittaa tähän tarkan kuvauksen kaikesta pienestä ja suuresta, mitä yhden upean iltapäivän aikana koin, mutten pysty. Mitkään sanakäänteet, mitkään kuvaukset eivät ole tarpeeksi. Kaikki kokemukset olivat hiukan liikaa. Ja mikään kipu ei ollut tarpeeksi. Sen kuitenkin kerron, että laukesin pelkästä nännien nipistelystä ja sen tein huutaen.

Ja koska nautin nöyryytyksestä, jaan vielä yhden kokemuksen.
Jouduin tekemään kotityöt pyykkipoika kielessä. Pidä huoli ettet kuolaa lattioille, sun pitää kaikki jäljet siivota. Se häpeänsekainen tunne, kun sotkee omalla kuolallaan itsensä ja lattiat ja pöydät, se on huumaava. Siinä ei ole sijaa järjelle, vain tunteelle. Pyysin lupaa riisua paidan, sain luvan. Halusin tuntea kaiken ihollani, lähempänä, tiiviimmin. Kaiken tekeminen hidastui, putosin ja putosin. Hämärästi kuulin tai tunsin herran takanani, hän painoi ylävartaloni tiskipöytään, rinnat hankautui ihanan kivuliaasti pöydän pintaan. Joko minä itse tai herra riisui housut pois päältäni, en muista eikä sillä ole väliäkään. Levitin jalkojani leveämpään haara-asentoon herraa varten, enkä ole tuntenut oloani niin seksikkääksi koskaan. Alastomana, sotkettuna, häpäistynä. Herra työntyi sisääni, tunsin oman kosteuteni valuvan pitkin reisiä, olin ehdottomasti herran oma. Se on ihan parhautta elämässä, antautua niin kokonaan toiselle. Täydellisesti käytettävissä, ilman omaa tahtoa.
Olin täysin hänen otteessaan.
Olin täysin onnellinen.